Ajattelin puhua tänään eräästä ilmiöstä, joka tulee väkisinkin tutuksi jokaiselle bloggaajalle jossain vaiheessa kirjoittajan uraa. Allekirjoittanut ehti kirjoittaa viisi vuotta, ennen kuin aloin kyseenalaistamaan hieman omaa suhtautumistani blogieni kommentointimahdollisuuksiin.

Menneen talven aikana olen pohtinut hieman sitä, miten minun tulisi suhtautua omien blogieni kommenttiosioihin, jotka ovat olleet pääasiassa avoimia. Pohdin samalla sitä, mikä merkitys kommentoinnilla on osana bloggaamista nykypäivänä.

Vaikka pääpaino tulevassa tekstissä onkin blogikirjoitusten kommentoinnissa, liikun teksissä myös jonkin verran yleisen verkkokeskustelukulttuurin parissa. Nämä asiat kulkevat niin lähellä toisiaan, että niitä on vaikea olla sivuttamatta.

Blogikirjoitusten kommentointi

Miksi internetissä ollaan niin vihaisia?

Internet on muuttunut hyvinkin paljon vuosien varrella. Joskus muinoin internet oli sellainen paikka, jossa ei roikuttu 24/7, vaan siellä vierailu oli rajallista ja sitä kautta kaikki vietetty aika arvokasta. Ylipäätään meininki internetissä oli alkuvaiheessa pääasiassa positiivinen ja monet menivätkin sinne jollain tavalla viihtymään.

Pikakelaus 2020-luvulle on hyvinkin erilaista. Internetiin pääsee jatkuvasti. Jokaisella meistä on loputtomat mahdollisuudet tuoda ilmi omia näkemyksiä erilaisissa palveluissa aina sosiaalisen median päivityksistä keskustelufoorumeille asti.

Jos aiemmin internetiin mentiin viihtymään, niin nykyään monet tappavat siellä vain aikaansa. Etenkin näin koronapandemian aikana monet meistä kyhjöttävät netissä päivät pitkät, koska muutakaan tekemistä ei ole. Tietysti oman mausteensa kuvioon tuo myös se, että moni meistä joutuu olemaan internetissä myös pakollisista syistä, kuten työnteon tai verkkopankkiasioinnin muodossa.

Muistan reilun 10 vuoden takaa erään lukio-opettajani, joka kommentoi meille Facebookin hurjaa nousua kaikkialle. Hänen mukaansa Facebook on vain digitaalinen versio vessan seinästä, johon jokainen voi käydä halutessaan kirjoittamassa hävyttömyyksiä ilman omaa nimeä.

Vaikka opettajani puhui Facebookista, samaa kommenttia voisi soveltaa koko internetiin, josta on tullut jonkinlainen paineiden purkamisen likakaivo. Sinne voi avautua aiheesta kuin aiheesta laittamatta itseään likoon. Kun asian voi puhumisen sijasta kirjoittaa, ja kirjoituksenkin julkaista käyttämättä omaa nimeään, se mahdollistaa hyvinkin tylyt mielipiteet vailla huolta kasvojensa menettämisestä.

Perinteinen klassikkohan tuntuu olevan se, että kirjallisessa muodossa annamme hyvinkin suoraa ja tylyä palautetta, mutta jos pääsemme keskustelemaan ääneen kritiikin kohteen läsnäollessa, tilanne rauhoittuu välittömästi. Inderesin toimitusjohtaja Mikael Rautasen tarina muutaman vuoden takaa on loistava esimerkki tästä.

Myös itselläni on vastaavanlaisia kokemuksia asiakaspalvelutyön puolelta. Olen saanut joskus sähköpostiini kaikilla mahdollisilla ärräpäillä höystettyä palautetta, jossa palautteen antajalla näyttää hitsanneen pahasti kiinni. Soittaessani tälle kaverille välittömästi takaisin, hän onkin puhelimessa jälleen lauhkea kuin lammas. ”Ei tässä nyt mitään hätää varsinaisesti ole.” Nämä ovat hämmentäviä kokemuksia. Nollasta sataseen ja satasesta nollaan muutamassa sekunnissa.

Näin se kuitenkin menee, vaikka varsinaista syytä en osaa teille kertoa. Monesti internet-maailmassa räyhäämme kuin viimeistä päivää, vaikka kaikista vihaisimpien kommenttien takana voi olla ihan tavallinen perheenisä. En voi sille mitään, mutta minulle tulee tästä mieleen internet-meemit, joissa kaksi koiraa räyhää toisillensa aidan läpi, kunnes aita poistuu välistä.

Kommentoinnin vaikutukset algoritmien maailmassa

Otetaan tekstin alkuun heti käsittelyyn melko tekninen näkökulma. Oletko koskaan miettinyt sitä, mitä se oikeastaan tarkoittaa, kun jätät johonkin päin internetiä kommentin? Mitä muuta siinä samassa tilanteessa tapahtuu, kuin kommenttikentän kasvaminen yhdellä näkemyksellä?

Olen kertonut tämän jutun tässä blogissa monesti aiemminkin, mutta käydään se läpi kertauksen vuoksi. Kommentit ovat isossa osassa nykyisessä internetissä, sillä algoritmit seuraavat niitä tarkasti. Lähtökohtaisesti kommentit ovat aina hyvä asia, sillä monet algoritmit tulkitsevat saadut kommentit sillä logiikalla, että kun julkaisu saa kommentteja, sen on oltava mielenkiintoista, joten julkaisua kannattaa näyttää mahdollisimman monille käyttäjille.

Tästä syystä jokainen kommentti sataa lähtökohtaisesti julkaisijan laariin. Esimerkiksi Inderesin Verneri Pulkkinen pyytää joskus tekemiensä videoiden lopussa seuraajilta algoritmia ruokkivia kommentteja. Käytännössä Verneri pyytää seuraajia jättämään videolle kommentteja, jotta algoritmit kiinnostuvat videosta ja YouTube näyttää videota herkemmin etusivulla ja suosituksissa, mikä tuo Inderesin videoille lisää näyttökertoja.

YouTuben lisäksi sama kaava toimii myös Facebookin ja Instagramin puolella, sekä Googlen hakukoneissa. Jos julkaisu saa kommentteja, se on algoritmien mielestä nostamisen arvoinen kohde. Tämän jälkeen julkaisu sijoittuu googlatessa korkeammalle tai se saavuttaa somefeedeissä isommat yleisöt.

Allekirjoittanuthan on erityisen kiinnostunut algoritmien toimimisesta, sillä kutittamalla niitä oikeista paikoista saa helposti ylimääräisiä lukijoita blogiin. Sen vuoksi meikäläinen tekee välillä sellaisia ratkaisuja julkaisujeni yhteydessä, että ne keräisivät mahdollisimman herkästi kommentteja, jotka taas boostaisivat julkaisua.

Asennoituminen kommentointimahdollisuuteen, tai sen puuttumiseen

Jos sukelletaan nimenomaan blogimaailmaan, niin siellä kommentointi on jonkinlainen pyhä lehmä. Etenkin 2010-luvun ensimmäisellä puolikkaalla kommentointimahdollisuus nostettiin bloggaajien toimesta hyvinkin tärkeäksi, vaikka samaan aikaan valiteltiin niin hiljentyviä kommenttimääriä, kuin myös sitä ainaista negatiivista kommentointia.

Hassua kyllä, tämä negatiivinen kommentointi oli joidenkin mukaan iso osa bloggaamista. Jotkut bloggaajat jopa naureskelivat sille, että blogien kommenttikentät ovat sellaisia paikkoja, joissa puretaan pahaa oloa ja valitetaan kaikesta, joten ne tulisi ehdottomasti sallia blogeissa. Joku toinen bloggaaja jopa neuvoi siinä, että kannattaa sallia anonyymi kommentointi, niin valittaminen helpottuu. Mitä ihmettä?

Toisaalta vastaavia tilanteita löytyy myös internetin ulkopuolelta. Viime aikoina olen seurannut mm. pesäpallon ympärillä liikkuvaa keskustelua, missä ongelmana on löytää lajiin innokkaita tuomareita. Tuomarithan saavat kuulla pesäpallossa varsin räyhäkästä kommentointia pelaajilta ja pelinjohtajilta, mikä syvimpien lajiniilojen mukaan kuuluu lajiin.

Toinen klassikko kommentointiin liittyen tuntuu olevan sananvapauden mainitseminen jossain muodossa. Todella usein törmään sellaiseen argumenttiin, että kommentointi tulisi sallia aina, koska se on osa sananvapautta. Rehellisesti sanoen en kyllä itse keksi yhtäläisyyksiä anonyymin paskanheiton ja sananvapauden välillä.

Millä tavalla itse kommentoin blogeja?

Koska allekirjoittanut on kiinnostunut kommentointimahdollisuudesta nimenomaan algoritmien näkökulmasta, meikäläinen tykkää kommentoida nimenomaan algoritmien näkökulmasta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos julkaisu on hyvä ja se ansaitsee lisävauhtia, jätän kommentin. Samalla tavalla pyrin melko kevyesti reagoimaan julkaisuihin tykkää-nappulan muodossa.

Tosin pakko mainita erikseen myös se, että koen kommentoivani aivan liian vähän hyviä julkaisuja. Todella usein käy nimittäin niin, etten muista reagoida kaikkiin hyviin julkaisuihin, minkä vuoksi ne eivät välttämättä saa ansaitsemaansa huomiota algoritmien ruokkimisen suhteen.

Huonoksi katsomani julkaisut eivät vuorostaan ansaitse kommenttejani tai edes klikkejäni, sillä se on tapa taistella huonoa sisältöä vastaan. Tässä kohtaahan monet tekevät sen virheen, että huonon julkaisun yhteyteen pitää käydä heittämässä alapeukkua tai muuta negativiista reagointia, ilkeilevä kommentti ja lopuksi vielä jaetaan artikkeli kavereille saatesanoilla ”katso miten huono julkaisu”. Ja kas kummaa, siinä on kuin varkain tehty kaikki mahdollinen julkaisun boostaamiseksi.

Anonyyminä vai omalla nimellä?

Keskustelussa käytettävät nimet ovat myös iso osa nettikommentointia. Miten paljon sillä on eroa, että kirjoitat kommenttisi esimerkiksi Facebook-käyttäjälläsi, jossa tulee ilmi oma nimesi, oma profiilikuvasi sekä mahdollisesti jopa työnantajaasi ja lähipiiriäsi?

Tasaisin väliajoin joku taho pyrkii ajamaan internetiin läpi sellaista mallia, ettei täällä voisi pyöriä tai kirjoitella mitään nimimerkin takaa. Vaikka aihe ponnahtaa pinnalle melko usein, en tiedä olisiko tämäntapaista mallia edes mahdollista järjestää.

Minun mielestäni ei, enkä muutenkaan suhtaudu asiaan positiivisesti. Kyllä internetissä tulee olla mahdollisuus nimettömyyden säilyttämiselle, joskin samaan aikaan on oleellista huomata, ettei nimimerkin takaa voi kuitenkaan käyttäytyä aivan mielivaltaisesti.

Jotkut yksittäiset sivustot ovat kuitenkin muokanneet kommentointikäytäntöjään siihen suuntaan, että sinne voi kirjoittaa vain omalla nimellä. Helsingin Sanomat lienee Suomesta paras esimerkki, ja kieltämättä näissä kommenteissa keskustelun taso on huomattavasti parempi kuin vanhalla mallilla ratsastavassa sisarlehti Ilta-Sanomissa.

Täytyy kuitenkin mainita sekin, ettei edes Facebook-käyttäjän käyttäminen kommenteissa seulo loppujen lopuksi hirveästi niitä typerimpiä kommentteja. Hämmentävän moni ihminen heittelee esimerkiksi iltapäivälehtien Facebook-kommenteissa omalla nimellään ja kasvoillaan hyvinkin ilkeitä kommentteja.

Ajatuksia saamistani kommenteista

Meikäläisellähän on kaksi blogia, joista toistaiseksi molemmissa kommenttikentät ovat olleet pääasiassa avoimina. Ainoat poikkeukset ovat kaupalliset yhteistyöartikkelit, joista myöhemmin lisää tässä artikkelissa. Molemmissa blogeissa kommentin jättäminen ei vaadi rekisteröitymistä ja kommentin voi jättää anonyyminä, minkä tulisi maksimoida saadut kommentit.

Harmillista kyllä, kommentteja satelee loppupeleissä ihmeen vähän. Tämä blogi saavutti vuonna 2021 kaikkiaan 158 236 uniikkia käyttäjää. Kommentteja tipahteli vuoden aikana noin 190 kappaletta, joista 70 oli minun omiani. Voidaan siis puhua, että noin joka 1300. vierailija raapustaa kommentin blogin puolelle.

Sen verran täytyy kehaista teitä Inssin osingot -sijoitusblogin lukijoita, että teiltä tulee pääasiassa hyvää ja kannustavaa kommentointia. Tosi moni jakaa kommentteihin omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan aiheesta, mikä on mielestäni juuri kommentoinnin suola. Artikkelin aihe ikään kuin jatkuu kommenttiosion puolella.

Olen jutellut joidenkin toisten sijoitusbloggaajien kanssa, mutta heillä tilanne ei ole yhtä ruusuinen. Eräs omaa sijoitusblogia kirjoittava kaveri kertoi minulle joskus, että ehkä noin 80 % hänelle tulevista kommenteista on jonkinlaista nurinaa jostakin. Hänellä oli omien sanojensa mukaan se tilanne, että hänen juttujaan kommentoitiin lähinnä vain silloin, kun joku asia oli kommentoijan mukaan pielessä. Jos nuristavaa ei ollut, silloin oltiin mieluummin hiljaa.

Koitin miettiä hieman sitä, miten olen välttynyt noin surulliselta tilanteelta. Ehkä sillä on ollut osasyynsä kokonaisuuteen, että olen kertonut tuon yllä mainitun algoritmijutun moneen kertaan lukijoilleni. Kenties joku on ottanut sieltä mallia minun toimintatavastani, eli huonoja julkaisuja ei kannata lähtökohtaisesti kommentoida.

Sen sijaan toisen blogini kohdalla tilanne ei ole yhtä hyvä. Autoaiheisen blogini kohdalla käy vähän sama ilmiö kuin edellä mainitulla bloggaajakollegalla, eli kommentteja tippuu äärimmäisen harvoin, ja kun niitä tulee, aiheen voi melkein arvata ennen kommentin lukemista: kommentissa keskitytään johonkin negatiiviseen asiaan.

Luin joskus Suomen suosituimpien bloggaajien joukkoon kuuluvan Eeva Kolun kirjan Korkeintaan vain vähän väsynyt, joka kertoi omakohtaisia kokemuksiaan burnoutin sairastamisesta. Yhtenä osana Kolun väsymistä olivat jatkuva negatiivinen kommentointi, jonka läpikäyminen söi hännen voimavarojaan. Kolu lopettikin myöhemmin nämä bloginsa, mutta avasi myöhemmin uuden blogin, jossa ei ollut kommentointimahdollisuutta.

Koodilla "INSSIN" saat 25 euron alennuksen POP-Vakuutuksista

Erikoisimpia saamiani kommentteja

En nyt tiedä miten järkevää on herkutella ikävillä kommenteilla, mutta niitäkin on kieltämättä jäänyt mieleen. Onneksi suurin osa kommenteista menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta osan muistaa pidemmänkin aikaa.

Kyllähän sitä on kaikenlaisia kommentteja tullut nähtyä viiden vuoden kirjoittamisen aikana. Ehkä yleisin malli lienee se, ettei tekstejä malteta lukea ajatuksella läpi, vaan vihainen kommentti kirjoitetaan lukematta aihetta kunnolla läpi. Klassisin aloitus näille kommenteille on ”lopetin lukemisen kohtaan…”.

Todella usein näissä kommenteissa nostetaan esille sellainen kulma, joka oli jo käytynä tekstissä. Toisin sanoen kritisoidaan jonkun näkökulman puutteesta, joka on kuitenkin mainittu tekstin lopussa, vaan kommentoija myöntää, ettei jaksanut lukea sinne asti. Näiden kommenttien lukeminen ei niinkään satuta, mutta enemmänkin turhauttaa.

Joskus kommentoijilla on myös erikoinen tapa paketoida sinänsä rakentava palaute tai aiheellinen lisäys ilkeisiin muotoihin. Kommentti saattaa alkaa sanoilla ”olipas paskasti kirjoittu ja mitäänsanomaton artikkeli”, tai siellä mennään henkilökohtaisuuksiin. ”Jos olisit viitsinyt perehtyä edes hieman asiaan” tai ”kirjoittajan kannattaisi opetella…” ja mitä näitä nyt on.

Tavatonta ei ole sekään, että kommentteihin tulee välillä todella sekavaa sisältöä. Muistan esimerkiksi erään tapauksen, missä tein artikkelin eräästä henkilöstä. Muutama kuukausi artikkelin julkaisemisen jälkeen kommentteihin ilmestyi pitkä vuodatus, jossa kirjoittaja kertoi olevansa artikkelissa esiintyneen henkilön sukulainen, ja kommentissa keskityttiin haukkumaan jutun kohdetta ilmeisesti joidenkin sukuriitojen pohjalta.

Joskus myös allekirjoittaneen esiintymiset mediassa poikivat ikäviä kommentteja. Se on minulle jo arkipäivää, että sijoitusaiheiset artikkelit keräävät suurissa medioissa aina negatiivisia kommentteja, mutta kommentoijien jalkautuminen blogiin asti avautumaan tuo vähän ahdistavan fiiliksen. Huomioitavaa näissä kommenteissa on yleensä se, että en muista kenenkään koskaan varsinaisesti tarttuneen mihinkään sanomiseeni haastattelussa, vaan ihan pelkkä esiintyminen ärsytti heitä.

Hyökkäävistä kommenteista minulle on jäänyt mieleen myös Facebookin puolella tapahtunut tilanne, missä eräs käyttäjä pillastui jostain melko turhasta asiasta. Jos en muista väärin, niin tämä käyttäjä oli sitä mieltä, että asuntoa ei saisi laskea mukaan varallisuuteen. Meikäläinen oli lisännyt laskelmiini asunnon osaksi varallisuutta, mikä ärsytti jostain syystä tätä kaveria.

Kaveri pillastui minun varallisuuteni laskemiseen liittyvästä kaavasta sen verran pahasti, että hän häiriköi Facebook-kommenttejani noin viikon ajan. Hän seurasi tekemiäni päivityksiä ja kommentoi jokaiseen jotain ikävää. En tiedä mikä kaveriin oikein iski, mutta hän luki julkaisujani kuin piru Raamattua etsien sieltä jotain kohtia, joihin tarttua negatiivisessa mielessä.

Olen myös huomannut sen, miten erityisesti anonyymien kommentoijien ominaisuutena on se, ettei heistä yleensä kuulu yhtään mitään sen kommentin jälkeen. Joskus olen vastaillut näihin vähän tulisempiin kommentteihin ja saattanut jopa kysyä tarkennuksia johonkin asiaan, mutta vastausprosentti näissä lähentelee nollaa. Ei siis ihme, ettei tylyimpiin kommentteihin tee paljoa mieli vastata.

Tämä asia puoltaa yllättävän paljon sitä asiaa, onko avoimella kommenttiosiolla loppujen lopuksi mitään funktiota. Onko se kommenttikenttä vain yksi digitaalinen vessan seinä, johon käydään raaputtamassa rumia puheita, eikä kirjoittajaa loppupeleissä edes kiinnosta lukeeko joku kommenttia?

Kaupallisten yhteistöiden kommentointi

Lienee syytä omistaa yksi kappale myös kaupallisten yhteistyöartikkelien kommentoinnille, sillä tämäkin aihe on synnyttänyt joskus kalabaliikkia. Kuten olette saattaneet huomata, blogeissa on usein kaupallisia yhteistyöartikkeleja, eli suomeksi mainoksia, joista julkaisija saa rahaa.

Pidin melko pitkään kaikkien julkaisujeni kommenttikenttiä auki, paitsi kesällä 2021 siirryin sellaiseen malliin, ettei kaupallisten artikkelien lopussa ole kommentointimahdollisuutta. Tein tämän päätöksen ihan käytännön syistä, sillä kun tälle blogille alkoi kertyä ikää, huomasin myös vanhojen kaupallisuuksien keräävän satunnaisesti kommentteja.

Ongelmanahan tässä oli se, että moni yhteistyökumppani haluaa itse vastata saatuihin kommentteihin, sillä yrityksiä luonnollisesti kiinnostaa se, mitä heistä internetissä puhutaan. Yrityksiä kiinnostavat erityisesti puheet niissä yhteyksissä, missä yritys on maksanut artikkelin näkyvyydestä.

Huomasin parin vanhan artikkelini kohdalla sen, että avoimet kommenttikentät työllistävät sekä minua, että yhteistyökumppaniani. Tässä mennään vähän siihen osastolle mistä puhuin muutama rivi ylempänä, että kommenttien luku ja niihin vastaaminen syö yllättävän paljon resurssia, ja siitä saatava hyöty on joskus minimaalinen, koska vastauksiin ei reagoida.

Vuonna 2021 minulla kävi erään kaupallisen yhteistyöpostauksen kanssa sellainen vahinko, että unohdin kommenttikentän auki, vaikka olimme sopineet yhteistyökumppanin kanssa, ettei artikkelissa ole kommentointimahdollisuutta. Huomasin vahinkoni siitä, että joku oli jättänyt artikkeliin kommentin.

Tämä kommentti oli valitettavasti melko normaali kaupallisen yhteistyön kommentti, eli siinä sanottiin artikkelin olevan törkeä mainos ja yhteistyökumppanikin on yhden sortin kusettaja. Luonnollisesti koko komeus tuli anonyymiltä nimimerkiltä vailla mitään perusteita väkevälle mielipiteelle. Tästä tullaankin taas sananvapauden maailmaan, eli onko se sitten sananvapautta, että voi anonyyminä heitellä ilman mitään perusteita erilaisia huijausväitteitä palveluista?

Sen jälkeen kun erheeni jälkeen suljin kommentit, tämä kaveri häiriköi muiden julkaisujeni kommentteja ja myöhemmin kirjoitti asiasta vielä eräälle foorumille. Tuosta foorumiviestistä päästään taas algoritmien maailmaan, eli itse asiassa huomasin tämän asian siitä, että kyseinen artikkeli sai poikkeuksellisen paljon lukijoita. Käytännössä tämä kaveri siis boostasi täysin voimin tätä artikkelia sosiaalisessa mediassa.

Tuossakin tapauksessa oli hirveän kuvaavaa se, että kävin selittämässä tilanteen tälle kaverille kyseisellä foorumilla. Kerroin tilanteen suoraan, eli minulle kävi tilanteessa vahinko, missä kommenttikentän ei olisi koskaan kuulunutkaan olla avoimena. Sanoin myös siitä, että olisin voinut kertoa syyn poistolle suoraan tälle käyttäjälle, jos siellä olisi ollut nimimerkin kaverina vaikkapa kaverin sähköpostiosoite (joka muuten näkyy pelkästään sivuston ylläpitäjälle).

Tapauksesta jäi mieleen myös se, että vaikka vastasin tälle kaverille foorumilla, hän ei koskaan vaivautunut vastaamaan minulle. Eli jälleen kerran vastaaminen tuntui turhauttavalle, jopa tuuleen huutamiselle, kun siihen ei enää vuorostaan reagoida.

Sen verran täytyy kuitenkin kehua loppuun, että olen joskus saanut ihan aitoja lukijapalautteita kaupallisuuksiin liittyen sähköpostilla. Nämä palautteet on lähes poikkeuksetta lähetetty oman nimen ja sähköpostin kera. Minulla on sellainen periaate, että kun joku viitsii kirjoittaa minulle yhteistietojen kera, koen suorastaan velvollisuudekseni vastata hänelle.

Olemmekin itse asiassa saaneet joskus näistä palautteista aikaa todella hyvää ja rakentavaa keskustelua, minkä vuoksi otan vastaavanlaisia palautteita jatkossakin erittäin mielelläni vastaan. Erikoista on kuitenkin se, että minkä vuoksi porukka sylkäisee julkiseen kommenttikenttään mitä sattuu, mutta kahdenkeskeisiin sähköpostiviesteihin panostetaan taas huomattavasti enemmän.

Vähän samaan sarjaan menee myös se, miten museoajoneuvoja käsittelevä artikkelini sai taannoin kommentin, jossa käyttäjä pyysi omalle autolleen museotarkastusta. Kiusallisen tästä kommentista teki myös se, että käyttäjä oli liittänyt kommenttiin kaikki arkaluontoiset tiedot aina omasta ja poikansa nimestä lähtien koti- ja mökkiosoitteisiin, puhelinnumerosta nyt puhumattakaan.

Negatiivisuus syö arvokasta energiaa

Katselin talven aikana sijoitusmaailmastakin tutun Julia Thurénin Ylelle tekemiä videoita, joissa Thurén käsitteli nettikommentointia. Aihe oli pilkottu ehkä vähän hassusti yhden pitkän jakson sijasta useisiin lyhyempiin videoihin, mutta siitäkin huolimatta aihe oli mielenkiintoinen ja Thurén pohti videoissa hyvinkin kattavasti negatiivisen nettikommentoinnin monia puolia.

Jos nämä Julia Thurénin videot kiinnostavat, ne löytyvät Yle Areenasta nimellä Julia Thurén vihan valtatiellä – tutkimusmatka verkkokeskusteluiden syövereihin.

Päällimmäisenä minulle jäi näistä videoista mieleen Thurénin oma testi, jossa hän altisti itsensä vihaiselle verkkokeskustelulle. Tätä testiä jatkettiin vielä jyväskyläläisen Firstbeatin hyvinvointianalyysin avulla, joka mittaa kehomme stressitiloja ja palautumista. Olen tehnyt itse samanlaisen hyvinvointianalyysin, ja sen kautta näkee yllättävän hyvin miten reagoimme erilaisiin tilanteisiin.

Tehty hyvinvointianalyysi osoitti varsin hyvin sen, että negatiivisuus syö todellakin energiavaroja. Thurén oli lukenut vihaisia viestejä anonyymeiltä internetfoorumeilta puolille öin asti, kunnes hän kävi nukkumaan. Vaikka Thurén saikin näennäisesti unta melko pian nukkumaanmenon jälkeen, varsinainen palautuminen alkoi vasta aamuyöstä viiden aikaan.

Hyvinvointianalyysin mukaan negatiivisen keskustelun lukeminen myöhään illalla oli jättänyt kroppaan sen verran paljon kierroksia päälle, että palautuminen hidastui merkittävästi. Tätä Thurén ei käynyt läpi ohjelmassa, mutta arvatenkin huono palautuminen yön aikana vaikutti negatiivisesti myös seuraavan päivän suorittamiseen.

Kuten tätä blogia tarkemmin seuraavat saattavat tietää, allekirjoittanut on nykyään hyvinkin kiinnostunut oman työskentelyn äärimmäisestä tehostamisesta. Minulla on tässä taustalla sellainen ajatus, että mitä tehokkaammin ihminen kykenee työskentelemään, sitä paremmin hän joko tienaa, tai vaihtoehtoisesti pääsee elämässä vähemmällä työllä, joista molemmat ovat mielestäni hyviä vaihtoehtoja.

Olen tässä blogissa esitellyt teille aiemmin omia vinkkejäni mm. työergonomiaan, keskittymiskyvyn kehittämiseen sekä projektinhallintaan. Julia Thurénin videoiden jälkeen aloinkin miettimään sitä, pitäisikö minun pyrkiä vähentämään kaikenlaista negatiivista tunnetta aiheuttavaa keskustelua. Voisiko olla jopa niin, että esimerkiksi Twitterin loputtoman kitinän lukeminen ottaa minulta lopulta enemmän, kuin mitä se kykenee antamaan?

Loppupäätelmät: tuhlaanko aikaa ja energiaa?

Aloin miettimään myös sitä, onko avoin kommentointimahdollisuus omilla sivustoillani myös eräänlaista itseni kiusaamista. Saisinko kenties itsestäni enemmän irti, jos ei tarvitsisi miettiä lainkaan kommentointeja?

Kieltämättä käytän jonkin verran aikaa kommenttien moderointiin, sekä joskus tulee myös vedettyä facepalmia näitä kommentteja lukiessa, mutta siitäkin huolimatta hyväksyn nämä kommentit, elleivät ne satu olemaan jotain bottien lähettämiä netticasinolinkkejä.

Aihe nousi pinnalle viimeistään luettuani Aki Hintsan elämään perustuvan Voittamisen anatomia-kirjan, jossa Hintsa puhui paljon häiriötekijöiden vaikutuksesta lopputulokseen. Kirjan oppien perusteella kommentit aivan varmasti ottavat minulta enemmän kuin ne kykenevät antamaan.

Kaikesta huolimatta Inssin osingot -sijoitusblogin kommentit tulevat olemaan vielä avoimena, eli en ole sulkemassa niitä. Sen sijaan vähän pitkäksi venähtäneen artikkelin kirjoitusprosessin aikana kävin sulkemassa Koeajolle.comin kommenttiosion. Käytännössä nyt omat blogini pelaavat ”molemmissa joukkueissa”, mikä helpottaa varmasti jatkossa kokonaiskuvan muodostusta.

Saatat olla kiinnostunut myös:

Mainos.

Hintaopas - puolueeton verkkokauppojen hintavertailu

  • Hintaopas sisältää noin 830 Suomessa toimivan verkkokaupan hinta- ja tuotetiedot
  • Käyttämällä palvelua löydät aina halvimmat verkkokaupat
Tutustu ja säästä

Tämä blogi sisältää affiliate-mainontaa. Affiliate-linkit ovat merkattu tähdellä. En ole sijoittamisen ammattilainen, enkä ole vastuussa sinun sijoitustesi menestyksestä. Tämä blogi ei tarjoa sijoitussuosituksia. Kirjoittajan omat omistukset voit katsoa täältä.

🔥 Tällä hetkellä luetuimpia 🔥

3 kommenttia kohteessa “Kommentointi blogissa – sananvapautta vai pahan olon purkausta?

  1. Oliver kommentoi:

    Pitäähän se nyt kommentoida kommentoitiin liittyvää artikkelia. Itse en ole koskaan varsinaisesti julkaissut mitään ja someissakin enemmänkin olen kuluttaja kun tuottaja niin en ole koskaan edes miettinyt tuota anonymiteetti asiaa näin syvällisesti. Tähänkin blogiin olen joskus kommentoinut anynyymina kun en ole itse nähnyt tarvetta nimelle, mutta tästä eteenpäin kyllä laitan edes aina saman nimimerkin alle, jotta kommentoijat ei ole vain kasvotonta massaa.

    Mitä itse kommenttien sisältöön tulee, en ole koskaan ymmärtänyt mikä saa ihmiset riehumaan näppäimistönsä ääressä. Kyllä itselläkin ratissa tulee vaahdottua kun tietää että ei tarvitse sitä edessä törttöilevää oikeasti kohdata, mutta kommenttikentissä on kuitenkin yleensä aina joku edes lukemassa ne omat töhrystykset. Vielä vähemmän kyllä ymmärrän tuota Rautasen esimerkkiä, että joku ihan tekstiviestillä kehtaa haukkua ilman edes sen kummempaa kritiikin kohdetta. Mutta meitä on moneen junaan ja onneksi omassa kuplassa ihmiset ovat yleensä järjissään.

  2. A kommentoi:

    Skrollailin etsien sitä valtavaa kommenttien tulvaa, jota tekstisi on täytynyt aiheuttaa…? 🙂

    Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Lisäisin samaan liemeen kuitekin myös bloggaajat itsensä. Eli moni blogikirjoitus on ryöpsäytys, jossa soimataan jokin ilmiö, ihmisryhmä, tai ajatuskulku. Seikkaperäisin ja rikkain sanakääntein rytätään jokin asia maan rakoon.

    Myös kommenteissa itse bloggaaja voi olla asiattomin: törmäsin hetki sitten ihan valtakunnalliseenkin kirjoittajaan jota ihan kauniisti kritisoitiin kommenteissa ja hän kävi kirjoittaja kerrallaan raatelemassa kommentoijat alentuvin ja pilkallisin kommentein.

    Oman mielenrauhani vuoksi olen jättänyt fb:n ja Twitterin, vaikka hirveä fomo iski fb:n kohdalla ja twitteristä taas mietin, että olen umpijuntti jos en seuraa keskusteluita. Mutta levollisuus, sopu ja mielenrauha ovat liian arvokkaita asioita annettavaksi pois digiväittelyiden seuraamisen hintana. Blogimaailma on mielestäni kuitenkin vielä aika kiltti: täällä on sijaa rauhallisemmalle keskustelulle.

  3. sijoitusjuttuja kommentoi:

    Oma teoriani on että onnettomammat henkilöt kommentoi muiden juttuihin netissä, onnellisemmat joko jättää kommentoimatta tai keskittyy sisällön luomiseen.

    Aiempaan verrattuna nykyään netissä ovat kaikki, kun taas ennen siellä oli vaan nörtit. En sitten tiedä miksi tämä johtaisi negatiivisempiin kommentteihin, koska nörtit osaavat myös olla ilkeitä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *