Kuuntelin tässä hiljattain YTK:n sponssaamaa ja Perttu Pölösen luotsaamaa Avoin Työlle -podcastia, jossa oli vieraana media-alan freelancer Reetta Somppi. Kaksikko jutustelu freelancer-yrittämisestä ja omat ajatukseni jämähtivät etenkin kaksikon ajatuksille sairauslomista.

Tällä kertaa ajattelinkin kirjoitella teille sairastumisesta ja siihen varautumisesta. Jos verrataan yrittäjää ja palkansaajaa, niin perus palkansaajan ei tarvitse yleensä hirveästi miettiä sairastumisen mahdollisuuksia, tai mitä sen myötä tarvitsisi tehdä. Käytännössä ja hitusen kärjistäen lääkärin kirjoittama saikkulappu takaa sinulle katkeamattoman palkanmaksun ja sinun töidesi korvaaminen jää esimiehesi ongelmaksi.

Sen sijaan yrittäjällä ei ole yhtä ruusuinen tilanne, jos sairastuminen pääsee yllättämään. Hyvin monella yrittäjällä sairausloma tarkoittaa myös työttömyyttä, eli kun ei pääse töihin, ei pääse myöskään tienaamaan. Lisäksi monen yrittäjän täytyy kehitellä korvaavia järjestelyjä, jos saikku pääsee yllättämään kalenterin ollessa täynnä.

Meikäläisellä ei ole takana kovin railakasta saikkuhistoriaa. Metsäteollisuuden vuosina olin jokusen päivän pois flunssan takia, mutta IT-alan aikoina ei tullut edes niitä vastaan. Sen sijaan IT-vuosiin on mahtunut yksi vähän pidempi poissaolo. Palaan näihin asioihin tuonnempana.

Yrittäjä sairauspoissaolo

Podcastista esimerkki-case

Aihe nousi tosiaan pinnalle edellä mainitussa podcastissa. Jaksossa studioisäntänä toimiva Perttu Pölönen kertoi murtaneensa joskus jalkansa puulaakiliigan futispelissä saaden kahden kuukauden sairausloman. Lääkäri oli tarjonnut luonnollisesti sairauslomalappua, mutta Pölönen oli naurahtanut tälle olevansa yrittäjä, eli ei tekisi mitään sillä lapulla.

Jos Pölönen olisi ollut työelämässä, hän olisi päässyt vähän kärjistäen kahden kuukauden ”Netflix-lomalle” odottamaan jalan parantumista. Hän ei kuitenkaan ollut sitä, vaan sairausloma olisi tarkoittanut hänelle käytännössä työtulojen loppumista. Luovien ratkaisujen myötä Pölönen päätti sitten vetää jalka paketissa esiintymistyötä.

Niille ketkä eivät tunne Perttu Pölöstä, niin hän oli vuonna 2019 yksi kysytyimpiä suomalaisia puhujia. Hänen työnsä on esiintymispainotteista, joten jalka paketissa sen handlaaminen ja ahkera Suomen kiertäminen ei ole ihan niin itsestään selvä juttu, kuin ehkä minulle kirjoittajana on.

Riippumattomuudella sairastumisia vastaan

Olen saattanut joissakin sivulauseissa kertoa siitä, että meikäläisellä on suurena visiona näin yrittäjänä pyrkiä mahdollisimman riippumattomaan yrittämiseen. Minulla on haaveena tehdä tästä yrittämisestä mahdollisimman helppoa, sekä olla riippumaton mahdollisimman paljon muista ihmisistä tai yrityksistä.

En mene tähän aiheeseen nyt sen syvemmin, mutta kerron teille pian siitä, miten riippumattomuuden tavoittelu on otettu huomioon sairastumisen näkökulmasta. Ihan yleisesti riippumattomasta yrittämisestä minulla on pöydällä jo toinen artikkeli, joka tulee jossain vaiheessa julkaistuksi.

Yksi osa riippumatonta yrittämistä on myös riippumattomuus sairastumisista. Olen pyrkinyt rakentamaan omaa yritystoimintaani siten, ettei se ottaisi kovin helposti vastaan yllättävistä sairastumisista aiheutuvia ongelmia.

Tämä on ollut yksi syy sille, miksen ole lähtenyt myymään digitaalisen markkinoinnin palveluita muille yrityksille. Jos myisin esimerkiksi viisi tuntia konsultaatiota tai muuta palvelua jollekin yritykselle joka kuukausi (kuten joskus vähän kaavailin), niin tällöin olen velvoitettu myös tarjoamaan palvelun asiakkaalleni.

Jos satun sairastumaan pidemmäksi ajaksi, tästä syntyy väkisinkin ongelma. Miten korvaan asiakkaalle oman sairauspoissaoloni? Tämä kysymys on erittäin tärkeä meille yksinyrittäjille, joilla ei ole ketään kollegaa tuuraamassa sairauspoissaoloja.

Näissä tilanteissa yrittäjällä on harvemmin varaa sairastaa, koska väliin jäänyt työ tarkoittaa käytännössä väliin jäänyttä laskutusta. Rahallisen haasteen lisäksi pelissä on myös oma ammatillinen imagoni. Jos useamman kerran hommat pysähtyvät kuin seinään oman sairastumiseni vuoksi, se saattaa ajaa asiakkaan kilpailijoilleni. Etulyöntiasemassa ovat etenkin isommat talot, joilla on heittää tuuraaja kuvioihin.

Saikuttaminen yrittäjänä vs palkansaajana

Koska meikäläinen on ollut töissä niin palkansaajana kuin myös yrittäjänä, on helppo verrata näiden kahden eroavaisuuksia. Tai noh, yrittäjänä minulla ei ole takana vielä neljän päivän kuumeilua pahempaa tilannetta. Toivottavasti sellaisia ei tulekaan eteen.

Työelämässä saikuttaminen oli äärimmäisen helppoa. Oikeastaan kaikissa työpaikoissani olen saanut olla sairaana ihan vain omalla ilmoituksella ilman työterveyden kirjoittamia todistuksia. Toki jonkin verran oli myös sellaisia tilanteita, että sain saikustani ihan lääkärin lapun. Yleisimmin näitä tapahtui muussa kuin flunssaan liittyvissä sairastumisissa.

Koska olin töissä organisaatioissa, joissa minulla oli aina vähintään yksi kollega, saikuttaminen oli helppoa. Jos jäin pois, joku muu hoiti kiireelliset asiat poissa ollessani. Metsäteollisuuden vuosina vuorotyössä saikuttaminen ei aiheuttanut minulle edes mitään ”viivästyksiä tai rästejä”, vaan töihin palattuani homma jatkui kuten aivan normaalisti.

IT-alalla taas vastasin erilaisista projekteista, joten niissä joutui hieman ottamaan kiinni sairauden vuoksi menetettyä aikaa. Vaikka kollega tuurasi kiireellisimmät asiat, kaikkea hän ei voinut minun tehtävistäni tuurata. Siinä mielessä homma muistutti hieman enemmän yrittämistä.

Palkansaajana IT-alalla oli kuitenkin yksi etu: pökäleen osuessa tuulettimeen minun ei tarvinnut stressata miten homma hoituu, vaan se ikävä työ jäi esimiehilleni. Jäin kerran selkäkipujen ja siitä seuranneen unettomuuden vuoksi peräti kahden viikon saikulle. Minulla oli tuohon saumaan vielä keskeneräisenä useampikin projekti, mutta töideni delegoiminen poissaoloni aikana jäi esihenkilöideni vastuulle. Moista hienoutta en pääse enää yksinyrittäjänä kokemaan.

Nykyinen työni on melko helppo sairastumisien kannalta. Pystyn tällä hetkellä ajastamaan monia työvaiheita, toisin sanoen uusia artikkeleja. Minulla tuppaa olemaan aina 1-2 kappaletta ainakin lähes valmiita artikkeleja, joita voi pudottaa julkaisuun niinä aikoina, kun ei ehdi kirjoittamaan mitään uutta materiaalia. Julkaisuja on myös nykyään helppo ajastaa, ja käytänkin tätä mahdollisuutta usein hyödykseni.

Toisaalta minun ei ole edes mitenkään pakko julkaista mitään uutta. Tämäkin on ihan tietoinen juttu, että en ole koskaan sitoutunut mihinkään ”julkaisen joka viikko sunnuntaina klo 20 uuden artikkelin” -tyyppisiin lupauksiin. Meikäläisen ei tarvitsisi pyydellä keneltäkään anteeksi tai pahoitella viivästyksiä, jos en satu vaikka saamaan joskus uutta julkaisua eetteriin. Tämäkin tapa on valittu ihan vain riippumattomuuden saavuttamiseksi.

Nykyinen työni – miten voisin sairastua?

Sairastua voi monella eri tavalla. On olemassa lyhytaikaista tai pitkäaikaista sairastumista, ammattitauteja tai tapaturmia. Kaikille näille on kuitenkin yhteistä se, että työkyky menee pois ainakin vähäksi aikaa. Löysin Terveystalon dataa vuodelta 2017, jossa käydään läpi TOP5-lista eniten sairauspoissaoloja vaativia sairauksia.

Ennen listan paljastamista nopeasti vielä omat arvaukseni listan sisällöstä. Olisin veikannut yleisimpien saikkujen liittyvän erilaisiin flunssiin (joko nenä- tai vatsaflunssa) tai vaihtoehtoisesti tapaturmiin (esimerkiksi kaatumiset, loukkaantumiset harrastuksissa jne). Todellinen lista näyttää kuitenkin tältä:

  1. Mielenterveysongelmat
  2. Selkävaivat
  3. Muut tuki- ja liikuntaelinvaivat
  4. Flunssa ja muut hengitystieinfektiot
  5. Olkapäävaivat

Kappas kehveliä, omat ratsuni löytyivät vasta sijalta 3. ja 4. listalla. Minulle henkilökohtaisesti oli vähän nolo juttu unohtaa selkäkivut, sillä ne ovat tulleet minulle valitettavan tutuksi viime vuosina ja olen ollut niiden vuoksi jopa saikullakin.

Tämän listan innoittamana tein kuitenkin pientä listaa siitä, minkälaiset sairastumiset voisivat jarruttaa merkittävästi työtäni, ja vastavuoroisesti myös minkälaiset taas eivät haittaa oikeastaan lainkaan.

Työtäni haittaavat sairastumiset:

  • Päähän liittyvät ongelmat: vähän typerä nosto, sillä en keksi minkäänlaista työtä, jossa voisi työskennellä ”ilman toimivaa päätä”
  • Kädet: esimerkiksi käden tai ihan vaikkapa parin sormen murtuminen hankaloittaa kirjoitustyötä merkittävästi
  • Ruutuajan rajoittaminen: käsittääkseni aivotärähdyksissä saatetaan rajoittaa ruutuaikaa, mikä katkaisisi kokonaan työskentelyni
  • Näkö: näkö on työssäni erittäin tärkeä ja pelkkä näön heikentyminen vaikeuttaa jo työskentelyä

Yleiset sairauslomat, jotka eivät pysäytä työtäni:

  • Flunssa: olen kirjoittanut monta artikkelia Panadolin ja lämpimän kaakaon voimalla
  • Jalat: kotoa työskentelevän on helppo jatkaa kirjoittamista, vaikka fyysinen liikkuvuus kärsiikin
  • Ulkonäkö: te näette minusta onneksi vain tekstin, eli selkäsaunan saaminen taksijonossa ei haittaa (versus työkseen esiintyvät henkilöt)

Läppärityöskentely on siinä mielessä erikoinen ammatti, että tässä ei ole kovin paljoa ammattitauteja tai toistuvia vaaratekijöitä tarjolla. Kun pienempänä poikana työskentelin teollisuudessa, siellä sairastumisia ja ammattitauteja riitti melkein pelkäämiseksi asti. Oli kaatumisia, kompastumisia, putoamisia, puristumisia, silpoutumisia, palovammoja, tikun joutumista ihon alle, pölyallergiaa, kuulon heikentymistä ja vuorotyöstä johtuvia sairastumisia.

Tuohon listaan verrattuna nykyinen työni tuntuu tissienläpsyttelyltä. En altistu enää vuorotyölle, pölylle, melulle tai vammauta itseäni terävien, painavien tai kuumien asioiden kanssa. Suurimmat riskitekijät löytyvät oikeastaan työergonomian puutteesta. Eli juurikin nuo edellä mainitut selkäongelmat ovat se, mihin suurin osa meistä törmää.

Miten olen varautunut sairastumisia vastaan?

Sairastumisia vastaan olen taistellut jo mainitulla tavalla tavoitella riippumattomuutta. Koitan nyt ja tulevaisuudessa muokata liiketoimintaani yhä enemmän siihen suuntaan, että pienet tai lyhytaikaiset sairastumiset eivät aiheuta oikeastaan minkäänlaista takapakkia.

Olen ottanut asian huomioon myös vakuutusten avulla. Yritykseni on ottanut vapaaehtoisen yrittäjän tapaturmavakuutuksen, joka on voimassa vuorokauden ympäri. Työtapaturmien ja ammattitautien lisäksi vakuutukseni korvaa aina myös vapaa-ajan tapaturmat, kuten urheiluharrastukset.

Myös työergonomia on sellainen aihe, josta en ole tahtonut tinkiä. Meikäläinen on investoinut jo vuosia sitten kunnon työvälineisiin myös kotitoimistolla, sillä jokainen työergonomiaan uhrattu euro maksaa itsensä aina takaisin. Vaikka nuorena sitä kuvittelee voivansa tehdä töitä vaikka kuinka surkeissa asennoissa tahansa, ergonomiassa luistamisen hintalappu tulee yleensä vuosien päästä näkyviin.

Meikäläinen pyrkii ehkäisemään sairastumisia myös aktiivisella liikkumisella. Harrastin vuoden verran aktiivista uintia, joka valitettavasti jäi Espooseen muuton myötä pois päiväjärjestyksestä. Pyrin kuitenkin paikkaamaan tätä puutetta säännöllisellä lenkkeilyllä, sillä liikunta on ergonomian lisäksi hyvä keino ehkäistä selkä- ja muita vaivoja.

Tässä kohti lienee myös paikallaan mainita käteispuskurista, joka minulta löytyy ihan jo pelkkien sijoitusteni vuoksi. Tavoitteenani on pitää aina noin kymppitonnin käteiskassaa, sillä sen avulla voin varautua aika mukavasti negatiivisia yllätyksiä varten – oli se sitten sairastelua tai ei.

Vähän erikoisempana nostona kerron vielä sen yksityiskohdan, eli suhtaudun elämässäni moniin asioihin etuina, enkä itsestäänselvyyksillä. Asioita kuten näkökyky, terve pää ja ehjät kädet pitää helposti itsestäänselvyyksinä niin pitkään, kunnes ne menettää. Pyrin välttämään tarpeettomia riskejä sekä koitan vaalia näitä etuoikeuksiani loppuun asti.

Esimerkiksi tehdessäni kotitiluksilla metsätöitä käytän aina tarvittavia suojavarusteita, enkä lähde hölmöilemään. Tässä maassa on pitkä lista isäntiä, jotka ovat teloneet itsensä joko typeryyttään tai laiskuuttaan. Pelkästään klapikoneiden parissa sormensa menettää vuosittain kymmeniä suomalaisia.

Loppupäätelmät: suunnittele plan B

Vaikka olen kirjoittanut aiheesta jo yhden blogikirjoituksen (tämän), niin suunnitelmani sairastumisia vastaan ei ole vielä lähimainkaan aukoton tai valmis. Meikäläisen kannattaisi ehdottomasti käydä jo ennakkoon läpi se, miten prosessi sairauspäivärahan hakemiseen.

Koska olen maksanut YEL-maksuja noin vuoden ajan, minulla pitäisi käsittääkseni olla jonkinlainen mahdollisuus yrittäjän sairauspäivärahan hakemiseen. Siitä minulla ei ole mitään käryä, paljonko tulisin minimi-YEL:llä saamaan. Paha epäilykseni kertoo siitä, että hirveän raharikasta saikkua minimiä maksava yrittäjä tuskin saa.

Sen verran olen kuitenkin jo selvittänyt, että hakemalla lääkärintodistuksen sairastumisesta ja toimittamalla sen Kelaan, minulla pitäisi YEL-maksajana olla mahdollisuus saada jotain almuja pidemmän sairastumisen myötä.

Yksi oleellinen osa nettiyrittäjän arkea lienee kuitenkin se, että jos olen sairauslomalla ja nostan sairaspäivärahaa, miten minun työni tekeminen määritellään. Voinko esimerkiksi asettaa sairauslomani ajaksi ajastettuja blogijulkaisuja ”pitämään kioskia pystyssä” sairastamiseni aikana, vai tulkitaanko se heti kättelyssä huijaamiseksi. Ulkopuolisen kun on oikeastaan mahdoton nähdä, ovatko tekemäni julkaisut ajastettuja vai reaaliajassa julkaistuja.

Saatat olla kiinnostunut myös:

Tämä blogi sisältää affiliate-mainontaa. Affiliate-linkit ovat merkattu tähdellä. En ole sijoittamisen ammattilainen, enkä ole vastuussa sinun sijoitustesi menestyksestä. Tämä blogi ei tarjoa sijoitussuosituksia. Kirjoittajan omat omistukset voit katsoa täältä.

🔥 Tällä hetkellä luetuimpia 🔥

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.