Niin se vain aika menee nopeasti, kun on kivaa. Toukokuun lopussa heittäydyin perus palkansaajasta täysipäiväiseksi yrittäjäksi, ja nyt tuota polkua on tarvottu jo puoli vuotta. Ajattelin tämän artikkelin myötä avata hieman ajatuksiani menneestä puolesta vuodesta, ja miltä tulevaisuus sen suhteen näyttää.

Viikonloppuna kirjoitin teille ”viiden vuoden spesiaalin” koskien salkkuraporttejani. Kehuin siinä sitä, että oman varallisuuden kehittymistä seuraavat raportit ovat mukavaa dokumentaatiota, josta seurata päiväkirjamaisesti omaa kehittymistä sijoittamisen polulla.

Sen vuoksi ajattelin toteuttaa vähän samantapaista yrittäjyyden suhteen, joskin pidetään kaava tässä vähän rennompana ja raportointiväli harvempana. Ehkäpä vapaamuotoinen artikkeli puolen vuoden syklillä voisi olla tähän sopivan letkeä malli.

Katsastetaan tässä julkaisussa mennyttä kuutta kuukautta ja erityisesti yrittämisen näkökulmasta. Olen jo aiemmin kertonut teille miten päätös vaikutti omaan arkeeni, joten en näihin asioihin mene tässä julkaisussa niin syvälle.

Tulotasoni kehitys on ollut lievä pettymys

Lähdetään liikkeelle pienimuotoisesta pettymyksestä. Yritykseni tulot eivät ole nousseet kovin paljoa aiemmasta, kun tein tätä ”vain sivutoimisena”. Käytännössä teen nyt tuplasti enemmän töitä, mutta tulopuoli ei ole kaksinkertaistunut. Se on ehkä vähän noussut, muttei lähimainkaan suhteessa tehtyihin työtunteihin.

Toki mainitaan nyt erikseen sekin, että tällä tulotasolla en kuole nälkään, enkä päädy asumaan sillan alle. Itse asiassa pystyn vielä vähän jopa sijoittamaankin kuukausittain, mutta merkittävästi ”edellistä elämääni” vähemmän. Olinhan edeltävässä vaiheessa päätoimisesti töissä, sekä yritin sivutoimisesti. Tein käytännössä kahta eri työtä, jolloin työnteko venyi pahimmillaan noin 80 tuntiin viikossa. Kyllähän se näkyi palkkapäivänä tilillä, mutta ei sitä pidemmän päälle jaksanut.

Kun olen jutellut joidenkin tuttavien kanssa tulotasostani, moni vähän jopa yllättyy siitä, että enkö ole kyennyt pääsemään vanhaan tulotasoon yrittämiseni kanssa. Olen pyrkinyt muistuttamaan näitä ihmettelijöitä siitä, että ”vanha vertailutilanne” ei ollut missään nimessä hyvä verrokki, koska se oli kahden työn myötä niin äärimmilleen vedettyä arkea.

Vaikka tulotasoni on jäänyt hitusen odotuksista, en edelleenkään kadu tekemääni päätöstä. Onhan tämä arki nykyään ihan toisenlaista edelliseen verrattuna. Saan päättää itse miten työskentelen ja jopa keiden kanssa työskentelen. Ennen vanhaan elämä oli yhtä Teams-palaveria päivästä toiseen, kun nykyään etäpalaverit ovat maksimissaan yhtä viikossa. Saan myös itse rytmittää työni kuten haluan, koska suurin osa ajasta on itsenäistä työskentelyä.

Olen miettinyt monesti sitä, miten tämän hetken arki eroaisi taloudellisen riippumattomuuden saavuttamisesta. Ihan yhtä laillahan taloudellisen riippumattomuuden saavuttaminen ja töissä käynnin lopettaminen pienentää tulojasi. Molempia meitä yhdistää se, että saamme tehdä nyt tismalleen sitä, mitä haluamme. Tästä huolimatta lienee syytä erikseen tarkentaa, etten missään nimessä väitä olevani nyt taloudellisesti riippumaton.

Täysipäiväinen yrittäjyys toi uusia haasteita – ”oheisnäpertämistä”

Mennäänpä hetki syvemmälle siihen, miksei tulotasoni ole noussut suhteessa käytettyihin työtunteihin. Minulla oli ehkä vähän sellainen ruusuinen kuva, että yritykseni on ikään kuin omistamani auto, joka on minulle tuttu ja heti valmis lähtemään pidemmille reissuille. Olinhan tehnyt autolla jo aiemmin lyhyitä reissuja onnistuneesti.

Yritykseni oli ollut olemassa noin 2,5 vuotta, kun ryhdyin täysipäiväiseksi sen kanssa. Olin tehnyt sen kanssa jo mukavasti tuloa, joten miksen jatkaisi samalla linjalla? Hyvästä tulotasosta huolimatta yrityksessäni näkyi pahasti sivutoimisuuteen liittyvä tausta.

Minulla oli homma rehellisesti sanoen vähän sellainen ”kädestä suuhun”-meisinki, mikä tässä yhteydessä tarkoittaa heikosti suunniteltuja prosesseja, jos niitä nyt oli ylipäätään suunniteltu ollenkaan. Sivutoimisuuden aikana halusin käyttää kaiken ajan sellaiseen tekemiseen, mikä tuo minulle tuloja, mutta taustalla olevat isommat kuviot jäivät vähän retuperälle.

Ehkä tässä oli myös yksi syy sille, miksi vanha arki väsytti niin pahasti. Vanhan sanonnan mukaan ”minulla oli kiire, koska en kerennyt suunnittelemaan, enkä ehtinyt suunnittelemaan, koska minulla oli kiire”.

Jos palataan autovertaukseen, niin huomasin melko nopeasti sen, että pitkää matkaa ajaessa autossa pitää olla monet asiat kunnossa. Auton pitää olla teknisesti luotettava ja kuljettajan ajoasennon ergonominen. Jos tarkoituksena on tehdä pitkää päivää ja isoja tuloksia, ei ole varaa pysähtyä jatkuvasti huoltoasemalle fiksaamaan kulkupeliä. Mikäli nämä asiat eivät ole kunnossa, ne kannattaa korjata heti, koska enemmin tai myöhemmin joko tsippaa joko kuski tai auto.

Otin kesällä käyttöön Trellon kanban-seinän, joka on ollut äärimmäisen hyvä veto. Sieltä löytyy oikeastaan kaikki tarvittava tieto yhdestä paikkaa. Käytän Trelloa päivittäin katsoessani mitä työtehtäviä minulla on seuraavaksi putkessa, ja toisaalta Trello myös muistuttaa minua tärkeistä deadlineista.

Käytännössä Trello on korvannut kalenterini lähes täysin. Etenkin tämäntapaisia artikkeleja varten oli mukava katsella Valmiit-osion korteista jo tehtyjä tehtäviä, joita oli yllättävän paljon. Ilman Trelloa olisin varmaan ahdistunut siitä, että puoli vuotta meni ”tekemättä mitään”, mutta Kanban-seinällä näkyy ”muutama sata” tehtyä työtehtävää, mikä taas kielii ihan aidosta ahkeroinnista.

Uusia palveluita, vaan ei välttämättä tarpeellisia sellaisia

Myös muita käytännön järjestelyjä mahtui puolivuotiseen. Yksi iso juttu oli yrityksen vakuutukset, jotka ovat jossain määrin yhä avoimena. Siinä missä yksityishenkilöiden vakuutukset ovat tulleet minulle viime vuosina varsin hyvin tutuiksi, yritysten vakuutusten suhteen olen vielä pahasti ummikko, vaikka olen koittanutkin imeä tietoa parhaani mukaan.

Otin kesällä yritykselleni vakuutuksia yhtiöstä A pitkien keskustelujen jälkeen. Nyt syksyllä jutellessani toiminimeni vakuutuksista vakuutusyhtiö B:n kanssa, B roastasi täysin kilpailijansa minulle myymät paketit koettaen myydä minulle luonnollisesti omia tuotteitaan. Ehkä totuus löytyy A:n ja B:n välistä Käytännössä kuitenkin homma on yhä kesken ja jatkuu vielä.

Ylipäätään minulle jäi täysipäiväiseksi yrittäjäksi siirtymisen myötä sellainen kuva, että monet yritykset tahtoisivat puoliväkisin upgradettaa meikäläisestä yksityishenkilöasiakkaasta yritysasiakasta, jonka palvelut maksavat yksityishenkilöä enemmän.

Yrityksen vakuutukset ja muut yrityksille myytävät palvelut ovat varmasti sellainen aihe, josta saisi jossain vaiheessa puristettua hyvän artikkelin.

Yhteistyökumppanuuksien hierominen vie aikaa

Toinen merkittävä ja vähän enemmän teille näkyvä muutos on blogini avoin hinnasto yhteistyökumppaneille, jonka sain tehtyä viimeinkin julkiseksi. Tämä menee vähän samaan syssyyn, kuin Trello. Käytin aiemmin hirveästi aikaa yhteistyökumppanuuksien hieromiseen, missä vaihdeltiin tosi paljon viestejä, vaikka keskustelujen kulku oli kerrasta toiseen lähes identtinen. Toivottavasti avoin hinnasto nyt hieman suoraviivaistaisi joskus niin loputtomalta tuntuvaa sähköpostirallia.

Kuten jo vihjasin, tähän puolivuotiseen mahtuu myös paljon erilaisia yhteistyökumppanien kanssa käytyjä keskusteluja. Täysipäiväistyminen on otettu yhteistyökumppanirintamalla hyvin vastaan, ja monessakin mielessä homma näyttäisi tulevaisuudessa tiivistyvän entisestään. Varsinaista tulosta näistä ei olla kuitenkaan vielä saatu, koska suunnittelu vei kesällä ja syksyllä sen verran aikaa.

Yhteistyökumppaneihin liittyen voisin mainita myös sen pienen yksityiskohdan, että olen itse asiassa kesän ja syksyn aikana siivonnut aika paljon heikosti tuottavia yhteistöitä tai mainoskampanjoita pois sivustolta. Rehellisesti sanoen olen tarjonnut joillekin toimijoille lähes ilmaista mainosta. Vähän Kummeli-tyyliin olen hankkinut blogiini mainoksia, joista en ole välttämättä tienannut mitään.

Älä nyt vaan väitä, että sä oot antanu laittaa nää tarrat ilmasiks tähän autoon.

-En, kyllä mä niistä maksoin

Kummeli-hahmot Stories-elokuvassa

Tästä aiheesta voisi mahdollisesti vääntää joskus kokonaan oman blogikirjoituksen, joten en mene siihen nyt tässä yhteydessä sen syvemmin.

Blogin asiakashankinta on niin ikään yksi juttu, mistä voisin kirjoittaa myöhemmin tulevaisuudessa. Asiakashankintaa voi tehdä joko itse, tai sitten käyttää lukuisia internetin palveluita, joiden tarkoituksena on yhdistää yritykset ja vaikuttajat.

Käytin tämäntapaisia palveluita jo ennen täysipäiväiseksi ryhtymistä, ja valitettavasti minun täytyy todeta, että nuo palvelut tuottavat melko huonoja tuloksia suhteessa sinne käytettyyn aikaan. Monien ”välitystoimistojen” kautta homma tuntuu olevan jopa kankeampaa, kuin että lähestyisin yrityksiä itse ilman välikäsiä. Tämä on hullunkurista, koska näiden välittäjien agendana on tehdä vaikuttajien ja yritysten kohtaamisesta helpompaa.

Tämän puolivuotisen aikana aikaa paloi myös siihen, että rekisteröidyin näihin palveluihin ja opettelin käyttämään niitä. Syystä tai toisesta en ole kuitenkaan saanut vielä yhtäkään ”urakkaa” noiden palveluiden kautta, eli palkinto odottaa vielä itse itseään.

Uusi sivusto on syönyt aikaa, mutta tuottanut maltillisesti

Kolmas merkittävä vaikutus tulotasoon, tai siis sen maltilliseen kehitykseen, on tullut uuden sivustoni ylläpitämisen myötä. Inssin osingot -sijoitusblogin rinnalla kirjoitan autoaiheista sisältöä Koeajolle.com-sivustolle. Vaikka uusi blogi on kehittynyt mukavasti saavuttaen jo kaksi peräkkäistä kuukautta tuhannen uniikin lukijan rajapyykin, siellä tienaamismahdollisuudet ovat merkittävästi Inssin osinkoja pienemmät.

Tästä huolimatta Koeajolle.com tienaa tällä hetkellä jo kulujaan enemmän, eli se on ollut ihan kannattava ”sijoitus”. Henkilökohtaisesti pidän blogia jopa eräänlaisena ”henkireikänä”, koska nautin myös muustakin kuin sijoitusaiheisesta kirjoittamisesta. Vaihtelu virkistää ja sen vuoksi on kiva päästä haastamaan itseään toisenlaisilla kirjoituksilla.

Pidemmän päälle on jännä nähdä, miten Koeajolle.com lähtee liikkeelle. Näin kirjoittajana koen siellä olevien juttujen olevan enemmän ”ajatonta sisältöä”, kuin monet täällä sijoitusblogissa olevat julkaisut. Sijoitusblogeja vähän vaivaa se yksityiskohta, että täällä kenttä ja markkina elää jatkuvasti, eli iso osa tekemästäni sisällöstä ”homehtuu” ajan myötä.

Alkaa kuulostamaan vähän saman toistolta, mutta myös Koeajolle.comin tulevaisuudesta ja mahdollisuuksista olen kirjoittamassa kokonaan omaa julkaisua, joten siitäkin tullaan kuulemaan myöhemmin vielä syvällisempää ajatusten juoksua.

Mitä olen saanut aikaan puolen vuoden aikana?

Vaikka kerroin tämän puolivuotisen menneen lähinnä taustalla rullaavien asioiden rasvaamiseen, olen saanut aikaan myös varsin mukavasti ”käytännön työtä”, eli uusia artikkeleja. Ihan huvikseni päätin tarkistaa kirjoittamieni artikkelien määrän viimeisen kuuden kuukauden ajalta, ja yllätyin positiivisesti.

Olisin nimittäin heittänyt lonkalta kirjoittaneeni kaikkiaan noin 50-60 artikkelia, mutta totuus on huomattavasti komeampi. Pelkästään Inssin osinkojen puolella olen julkaissut 55 artikkelia (eli tämä on jo 56. artikkeli). Koeajolle.comin puolella julkaisuja on kertynyt puolessa vuodessa 80 kappaletta ja SalkunRakentajalle 10 kappaletta. Tämän lisäksi minulla on ”kourallinen” artikkeleja jemmassa odottamassa julkaisua, joita en laskenut tuohon mukaan.

Kaikkiaan 180 päivään olen kirjoittanut siis noin 150 julkaisua, jota pidän varsin mukavana työtahtina. Etenkin kun taustalla on muita kehitystöitä syömässä kallisarvoista aikaa kirjoittamiselta. Periaatteessa voisin myös paukutella henkseleitäni sillä, että noiden lisäksi muokkaan lähes päivittäin joitakin vanhoja julkaisujani vastaamaan viimeisintä tietoa. Eli tekstiä todellakin syntyy.

Ennen kuin tein päätöksen yrittäjäksi siirtymisestä, stressasin hieman työn määrästä. Mietin todella paljon sitä, työllistänkö itseni kunnolla kirjoittajana. Yhden tai jopa useammankin blogikirjoituksen saan kyllä aikaan vaikka joka viikko, mutta täyttääkö sillä kalenterinsa noin 40 työtunnin arvoisesti? Noh, jälkiviisaana on helppo sanoa, että kyllä tekemistä riittää, älä siitä huoli.

Koodilla "INSSIN" saat 25 euron alennuksen POP-Vakuutuksista

Palaanko joskus vielä työelämään?

Tuottamastani tekstistä on lyhyt matka pohtimaan myös tulevaisuutta pidemmillä kiikareilla. Tämä meikäläisen liiketoimintahan on siinä mielessä poikkeuksellista, että tämä kykenee elämään melko hyvin ”omin päin” tekemättä yhtään mitään. Itse asiassa aika hyviäkin tuloksia on mahdollista saada sillä, että käy välillä ”pitämässä vähän lämpöä yllä”.

Hitusen kärjistäen sanottuna voisin joskus tulevaisuudessa vaikkapa siirtyä takaisin työelämään, ja jatkaa kirjoittamista sivutoimisena. Kirjoittamalla 1-4 julkaisua per kuukausi (mikä on siis todella vähän verrattuna nykytahtiin) pystyisi pitämään sivuston elinvoimaisena. Uusi sisältö pitää mielenkiintoa yllä, ja toisaalta sivustoilta löytyy ne sadat aiemmin julkaistut artikkelit taustalla.

Harvalla yrittäjällä on moista mahdollisuutta jättää toimintaansa elämään taustalle. Jos olisin vaikkapa putkimies, niin minun olisi lähes mahdotonta jättää yritystoimintaani toimimaan omin päin, koska se ei tuota ilman minua mitään (ellen sitten palkkaa työntekijöitä, mutta tämä on toinen tarina). Tämä on iso etu omalla kohdallani, ja osittain sen vuoksi en kanna tällä hetkellä huolta omasta tulotasostani.

Toisaalta minun ei tarvitse mennä edes putkimieheksi asti, jotta tuo etu putoaa. Otetaan esimerkiksi niinkin pieni muutos omassa liiketoiminnassani, kuin että alan kirjoittamaan omien sivustojeni sijasta muille sivustoille. Yleensä vieraskynistä minulle maksetaan kiinteä summa tekstin luovuttamisen yhteydessä, jonka jälkeen ostaja omistaa tekstini ja tekee sillä mitä lystää.

Käytännössä jos kirjoitan muille sivustoille Sinuhe egyptiläisen kaltaisia ikiklassikoita, joita luetaan seuraavat vuodet lukuisia kertoja, meikäläinen ei välttämättä nettoa siitä mitään rojaltia, vaikka teksti eläisikin pitkän ja hyvän elämän. Toisaalta jos tuotan asiakkaalleni tuon tapaista hyvin menestyvää tekstiä, he mitä todennäköisemmin ostavat minulta lisää ja ovat valmiita maksamaan siitä enemmän.

Ollakseni rehellinen, olen välillä katsonut myös avoimia työpaikkoja. Etenkin nyt kävin yrittäjänä asuntolainaneuvotteluissa, ja siellä minulle ilmeni se, että pienetkin säännölliset tulot auttaisivat merkittävästi lainansaannissa. Kieltämättä olen miettinyt ratkaisua, että hankkisi jonkinlaista hanttihommaa tuomaan ”varmoja tuloja”.

Mainitaan nyt kuitenkin myös se, etten ole kuitenkaan jättänyt ensimmäistäkään hakemusta, koska ihan jo rekry-ilmoituksia lukemalla tajuan samalla luopuvani tästä nykyisestä ”arjen vapaudestani”.

Onko alkuhuuma kohta kadonnut?

Otetaan vielä nopeasti kiinni tuosta äsken mainitsemastani ”arjen vapaudesta”. Jossain loppukesän artikkelissani pohdin teille sitä, hälveneekö tämä ”fiilis vapaudesta” jossain vaiheessa. Ihmisellä kun tuppaa olemaan vähän sellainen mieli, että se tottuu lähes kaikkeen. Tämä toimii niin hyvässä kuin myös pahassa.

Käytännössä tarkoitan tällä sitä, että saavutti ihminen sitten mitä tahansa, pidemmän päälle hän kokee kyllästymistä tai tympiintymistä. Ihminen tuppaa myös unohtamaan nopeasti lupaukset itselleen, kun se turtuu asioihin. Ei ole varmaan yksi eikä kaksi henkilöä, joka on hammaslääkäristä poski puuduksissa poistuessaan uhonnut lopettavansa kaikkien sokerilitkujen juomisen, mutta jo kaksi viikkoa myöhemmin ryystää Coca-Colaa siinä missä ennenkin.

Vaikka kehuin teille vuolaasti pitkin kesää tätä yrittäjän arkea, minua hieman huoletti syksy. Turtuuko tähän jossain vaiheessa, vai osaako sitä arvostaa nykyistä tilannettaan?

Kieltämättä kenties se paras alkuhuuma on nyt ohi, tai ainakin tauolla. Vertailua vaikeuttaa se, että yritystaipaleeni alku osui äärimmäisen hyvillä säillä varustettuun kesäkauteen. Siinä missä kesällä työpäiviini kuului 1-2 reissua uimarannalle virkistäytymään, tällä hetkellä sitä joutuu pitämään puolet päivästä asunnon valoja päällä, että näkee ylipäätään työskennellä. Synkkä ja kylmä marraskuu ei juurikaan houkuttele viettämään taukoja ulkoilmaan.

Loppupäätelmät: kasvukipuja

En tiedä tuliko tästä artikkelista vähän liiankin synkistelevä. Jotenkin tuntui siltä, että löysin kuluneelta puolivuotiselta vain huonoja puolia, joita nostin esille tässä artikkelissa. Toisaalta ehkä tämä on ihan hyvää vastapainoa edellisille julkaisuille, jossa taas meikäläinen tuntui löytävän vain niitä hyviä näkökulmia asiaan.

Ehkä tätä puolivuotisraporttia värittää, tai siis harmaannuttaa se, etten lähtenyt rustaamaan tähän artikkeliin enää toistamiseen tarinoita siitä, miten arkeni on muuttunut kuvioiden muuttuessa. Se on vieläkin ihan raaka fakta, että arki tuntuu nyt hitosti kevyemmältä, kuin aiemmin. Jos joskus aiemmin valittelin teille selkäkipujani, niin nekin ovat yhä historiaa – siitäkin huolimatta, että uintiharrastus pääsi käytännössä unohtumaan täysin Espooseen muuton myötä.

Jos tarkoituksenani oli tehdä tästä artikkelista eräänlainen ”pikakatsaus” menneeseen puolivuotiseen, niin koen onnistuneeni siinä melko hyvin. Huomasin nimittäin maininneeni tekstissä lukuisia kertoja ”tästä voisi kirjoittaa myöhemmin oman tekstin”. Ehkä ihan hyväkin juttu, ettemme sukeltanut tässä liian syvälle kaikkiin asioihin, vaan hoidetaan se jossain toisessa julkaisussa.

Voisin ottaa tavoitteeksi kirjoittaa seuraavan välikatselmuksen puolen vuoden päästä, jolloin täysipäiväistä yrittämistä tulee täyteen 12 kuukautta. Voisin jo tässä kohti asetella itselleni pientä painetta sillä, että olen kiinnostunut kuulemaan itseltäni siitä, väheneekö tuo ”oheishärvääminen” yhtään seuraavan puolivuotisen aikana, vai onko se tullut arkeeni jäädäkseen.

Samoin puolen vuoden päästä meikäläistä kiinnostanee se, mitä tapahtuu tulotasolleni. Kun nämä alun ”kasvukivut” on saatu kärsittyä, tarkoittaako se automaattisesti tulotason kohentumista? Palataan asiaan kesäkuussa.

Saatat olla kiinnostunut myös:

• Kokeilussa täysipäiväinen yrittäjyys – miksi jätin päivätyöni?
• 2021 Q2 – Duunarista yrittäjäksi
• Miten arkeni muuttui yrittäjäksi ryhtymisen myötä? – Selviä muutoksia jo nyt
• Kokemuksia toiminimi-yrittämisestä – Yrittämällä kohti vaurastumista?
• Oman työn organisointia kanban-työkalun avulla – Kokemuksia Trellosta
• Vinkit keskittymiskyvyn parantamiseen – näin otat itsestäsi kaiken irti
• Mitä haluan ja mitä en halua tehdä yrittäjänä? – Yritykseni liiketoiminta
• Onko yrittäjällä varaa sairastua? – Näin varaudun sairauslomaa vastaan