Mennyt alkuvuosi ja etenkin kevät 2023 on ollut blogin suhteen varsin hiljainen. Syitä hiljaiselolle on monia. Ensinnäkin pörssin alavireisyys on vienyt paljon lukijoita talousaiheisilta julkaisuilta, ja toisaalta blogit ovat jäämässä jatkuvasti alakynteen video- ja podcast-sisältöjen maailmassa. Nämä tekijät ovat olleet sellaisia, jotka eivät varsinaisesti kannusta tarttumaan kynään tai kaivamaan näppäimistöä esiin.

Näiden tekijöiden lisäksi allekirjoittaneen omassa elämässä on ehtinyt tapahtua paljon kevään aikana. Kuten teille jo maaliskuussa kertoilin, taustalla jylläsi omakotitalon hankintaprojekti. Etsimme aktiivisesti meille sopivaa omakotitaloa, ja kun potentiaalinen kohde löytyi, asioiden työstäminen kaupanteon edistämiseksi ovat syöneet paljon aikaa, mikä on heijastunut blogiin vähäisinä julkaisuina.

Nyt jatkossa en voi kuitenkaan perustella hiljaisuutta enää asuntokaupoilla, sillä tätä artikkelia kirjoittaessani olemme jo Palefacea mukaillakseni talonomistajia, eikä edes joku vuosi takaperin vaan tästä hetkestä eteenpäin.

Mikä homma?

Olen ollut aika innokas kirjoittamaan asumiseen liittyvistä kuvioistani tähän blogiin, sillä asuminen on yksi suurimpia kulueriämme, ja siinä tehdyt valinnat näkyvät auttamatta myös varallisuuden kehittymisessä. Viime vuosina tätä blogia seuranneet lukijat ovat saattaneet lukea muutamia muuttoaiheisia julkaisuja, sillä ensiksi muutimme Kuopioon ja vähän myöhemmin Espooseen – töiden perässä tehtyjä muuttoja kumpainenkin.

Espooseen asettumisen jälkeen olen kirjoittanut teille pariin otteeseen siitä, millaista on asua pääkaupunkiseudulla ja minkälaisena näen itse täällä asumiskuvioideni tulevaisuuden.

En tiedä välittyikö tämä asia teille miten hyvin noissa blogikirjoituksissa, mutta mahdollisen uuden asunnon sijainti oli meille varsin vaikea määritellä. Vähän suoraviivaistaen nykyinen sijaintimme oli asiallinen, sillä vaimo pääsi töihin päivittäin pyörällä tai kävellen, sekä minä vuorostani julkisilla ne muutamat kerrat, kun toimistolle asti tarvitsi ylipäätään liikkua.

Noin vuoden ajan tuskailimme sitä, että mihin päin pääkaupunkiseutua matka tästä jatkuisi. Tapiola olisi ollut asiallinen paikka, mutta asuntojen hinnat ovat täällä melko kovia jopa pääkaupunkiseudun mittareilla mitattuna. Tapiolasta ”kauemmaksi” liikkuminen taas olisi tiennyt sitä, että päivittäinen toimistoravaaminen muuttuisi enemmän etäilyksi, joten jos etäilee, niin olisiko sitten sama etäillä vähän kauempaa?

Lue myös: Ajatuksia etätyöstä – nämä syyt saivat minut ihastumaan etätyöhön

Perheen sisäistä neuvottelua

Aiemmin meidän kahden osakkaan Oy Avioliitto AB:ssa näkemykset asumisen sijainnista poikkesivat jonkin verran toisistaan. Minä kovan luokan etäilijänä olin valmis lähtemään vaikka kuinka kauas, toinen taas innokkaana toimistoläsnäoleilijana halusi pysytellä toimiston läheisyydessä.

Viime syksynä puolisoni osoitti kuitenkin merkkejä siitä, että hän olisi valmis muuttamaan näkemystään. Kun aiempaa vahvempi etäily tulisi mukaan kuvioihin, se sallisi muuttamisen vähän kauemmaskin. Uudenmaan maakunnan sijasta kuvioihin astui myös Päijät-Hämeä, sekä tietenkin Keski-Suomea – josta molemmat olimme kotoisin.

Aika äkkiä huomasimme kiinnostavien kohteiden sijaitsevan lähinnä Keski-Suomen maaperällä. Valintaa helpotti se asia, että pääsisi takaisin tuttuihin ympäristöihin ja alueelle, jonka tuntee melko hyvin. Pääkaupunkiseudulla yksi haastavimmista asioista olikin juuri se, että vaihtoehtoja on paljon ja ne tuntee pääsääntöisesti tosi huonosti, mutta kotiseudulla tietää heti sen, mitä kyseinen alue tarkoittaisi asumisympäristönä.

Paljon kohteita ja paljon turhautumista

Viime vuoden lopulla vierailimme ensimmäisissä asuntonäytöissä. Pari ensimmäistä oli hutilyöntejä, ja lisäksi useammastakin kohteesta tuli tilattua välittäjältä dokumentit – lähinnä vaan siksi, että sieltä paljastui jotain kuonaa jo ennen näytön sopimistakin. Näistä ”pieleen menneistä kohtauksista” voisin kirjoittaa teille kokonaan oman blogikirjoituksen myöhemmin.

Jossain vaiheessa meillä tuli perheen sisäiseksi insidevitsiksi lausahdus ”me emme tule koskaan löytämään sopivaa kotia”. Siltä se välillä tuntui, kun kohde toisensa jälkeen osoittautui jollain tavalla epämieluisaksi tai haastavaksi.

Lukuisat kohteet, joihin tutustuimme vähän tarkemmin, eivät menneet kuitenkaan missään nimessä hukkaan. Lähes jokaisesta epäonnisesta casesta jäi kuitenkin jonkinlainen oppi käteen, mitä seurata sitten tulevien kohteiden kanssa.

Lopulta kohde löytyy – lähempää kuin arvattiinkaan

Joskus helmikuun loppupuolella katseemme alkoi kiinnittyä erääseen kohteeseen, jonka olimme jo aiemmin nähneet, mutta se ei vielä ensimmäisillä katselukerroilla herättänyt välitöntä innostumista. Ensiksi sulattelimme pari viikkoa sitä, voisiko tämä olla meidän the kohde. Tämän jälkeen alettiin sitten sopia näyttöä, jonka jälkeen asiat alkoivat tapahtumaan.

Helmikuun heräämisestä ja maaliskuun näytöstä kesti peräti toukokuun loppupuolelle saakka, että asuntokauppoihin asti ehdittiin pääsemään. Tämä tuntui aika pitkältä ajalta, vaikka meillä oli tehty jo rutkasti asioita ennakkoon. Näihin lukeutuvat esimerkiksi pankkiasioiden alustava hoitaminen.

Niin siinä sitten pääsi käymään, että allekirjoittanut muuttaa takaisin lapsuuden kotiseutuville. Alue on virallisesti Jyväskylää, mutta käytännössä vuonna 2009 Jyväskylään liitettyä entistä Jyväskylän maalaiskuntaa. Kotiseutu näytteli talovalinnassa aika isoa roolia, sillä kyseessä sattui olemaan sellainen kohde, jonka historia oli hyvin oman tuttavapiirin tiedossa. Voidaan siis puhua siitä klassisesta kotikenttäedusta.

Miten tästä eteenpäin?

Urakkamme jatkuu tästä nyt siten, että oma elämä alkaa olla jälleen kerran sullottuina lukuisiin muuttolaatikoihin. Olen espoolainen vielä kesäkuun loppuun asti, mutta varsinainen muutto olisi määrä suorittaa jo ennen juhannusta. Heinäkuusta alkaen olenkin sitten ravistellut itsestäni kaikki jäänteet pääkaupunkiseudusta ja savolaisuudesta pois, ja palannut täysiveriseksi keskisuomalaiseksi.

Ihan kiusallani ja tietoisesti jätän tämän ensimmäisen artikkelin vähän ylimalkaiseksi. Talokaupat ovat myös siinä mielessä erinomainen piriste bloggaamiselle, että aihe on kirvoittanut minulle lukuisia artikkeli-ideoita, joita tarkoituksenani on jalostaa tekstiksi tässä kesän aikana. Eli blogihiljaisuudesta päästäneen nyt eroon kahdellakin tavalla, kun ajallisten resurssien vapautuessa myös juttuaiheita riittää.

Tulevina viikkoina tulen kirjoittamaan tähän blogiin mm. minulle uusista asioista, kuten asunnon ostamisesta yhdessä toisen henkilön kanssa, varainsiirtoverosta sekä toisen asuntolainan neuvottelusta. Aiheista viimeiseen liittyy myös ASP-lainalla rahoitetun asuntoni vuokraaminen, eli talokaupoista huolimatta Jyväskylän kaksioni pysyy yhä omistuksessani. Joskin sekin vaati vähän ylimääräistä jumppaa.

Muutenkin talokaupat kirvoittavat kivasti uusien juttuaiheiden pariin. Pääsen kirjoittamaan entistä laajemmin asumiseen liittyviä juttuja, kun vinkkeliä on kerrostaloelämän lisäksi myös omakotitaloasumisesta.

Mielenkiintiosia aiheita lienevät myös tämän hetken markkinatilanne asuntokaupassa, energiakriisin vaikutukset asunnonhankintaan, hintatason vertaaminen pääkaupunkiseutu vs hiljaisempi Suomi, sekä tietenkin etätöiden tekeminen pidemmän välimatkan päästä.