Uusi kvartaali, vanhat kujeet. Olen aina kvartaalin alussa päivittänyt julkisen salkkuni sisällön tänne sivustolle. Päivitys on oikeastaan kaksiosainen, edellä mainittu sivu pitää sisällään salkkuni sisällön ”pikavilkaisulla”, mutta myöhemmin sivun tueksi ilmestyy myös salkkuraportti-mallinen blogikirjoitus, jossa on avattu viimeisiä käänteitä enemmän sanallisessa muodossa.

Aprillipäivänä jatkoin perinteitä ja kvartaalin ensimmäisen päivän kunniaksi päiväsin varallisuuteni väliaikatilanteen kvartaalin vaihtumisen hetkellä. Vuoden 2022 ensimmäisen kvartaalin päättyessä varallisuuteni on laskenut ennätysmäisesti, jopa koronadippiäkin enemmän. Vaikka merkittävin syy, eli Ukrainan sota on kaikkien tiedossa, taustalla on myös muita syitä, jotka rokottivat varallisuuteni kehittymistä merkittävästi.

Kuten blogin vakiutuneet lukijat tietävät, vaihdoin vuoden ensimmäisellä kvartaalilla autoani huomattavasti tuoreempaan. Käytännössä laitoin koko käteiskassani lepäämään neljän kumipyörän päälle, sillä en käyttänyt ostoon minkäänlaisia auton rahoitusjärjestelyjä.

Auton vaihtamisesta johtuen salkkuni kehitys näyttää entistäkin rumemmalta, sillä varallisuudestani ”katosi” vajaa 15 000 euroa autoon. Koska en merkitse autoani millään tavalla osaksi varallisuuttani, siellä on nyt käytännössä ihan mittava musta aukko. Paikka johon ei oteta lainkaan huomiota, vaikka siellä on jonkin verran euroja kiinni, ja sieltä myös hädän tullen saisi euroja tarvittaessa irti.

Oman auton arvo osana varallisuutta

Miksi en ole laskenut autoa mukaan varallisuuteeni?

Olen ylläpitänyt päiväkirjamaiseen tyyliin tekemiäni salkkuraportteja yli viiden vuoden ajan. Jo alusta asti autot ovat rajautuneet täysin ulos raporteista, samoin kaikki muukin ”irtaimisto”. Toisaalta en koe omistavani oikeastaan mitään arvokasta irtaimistoa, jos nyt autoja ei lasketa. Siksi ne on helppo rajata jatkossakin rapsoista ulos.

Sen sijaan autojen kanssa olen nyt hieman haastavassa paikassa. Kun aloin tekemään salkkuraportteja, autoni oli tuolloin ehkä noin 7 000 euron arvoinen, ja arvo tippui hiljalleen jatkuvasti. Kun annoin tämän auton vaihdossa pois nykyiseen autooni, sain siitä noin 3 000 euron hyvityksen. Kuten näette, auton arvo tippuu melkoista tahtia. Kuudessa vuodessa reilun kymppitonnin autosta tuli noin 3 000 euron arvoinen.

Perimmäinen syy auton rajaamiselle ulos varallisuudesta oli laiskuus. Auton arvonalenemalle on todella vaikea laskea mitään aukotonta kaavaa. Olen tätä joskus yrittänyt henkilökohtaisissa Exceleissäni, mutta kaavalla laskettu arvo ei tunnu oikein osuvan koskaan kohdilleen.

Parempana mittarina olenkin pitänyt sitä, paljonko autoliikkeet hyvittävät autostani vaihtokaupan yhteydessä. Tämäkään ei ole täysin aukoton, sillä tuleva vaihdokki merkkaa ihan älyttömästi auton hyvitysarvoon liittyen. Kun kiersin talvella autoliikkeitä ja kyselin tarjouksia, vanhasta autostani hyvitettiin 1 500-3 600 euron välisiä summia. Surkeimman ja parhaimman tarjouksen välissä oli siis yli tuplaten eroja arvoissa.

Toisaalta kun vielä viime kesään asti minulla oli kumipyörien päällä euroja kiinni luokkaa ”muutama tuhat euroa”, ei auton jättäminen pois varallisuudesta merkannut juurikaan mitään. Minulla saattoi olla bruttovarallisuudesta pari prosenttia kiinni autossa.

Harrasteauton hankinta vavisuttaa Exceleitä

Oikeastaan tämä aihehan pomppasi pinnalle ensimmäistä kertaa jo viime kesänä, vaikken siitä pitänyt mitään melua. Meikäläinenhän omistaa nykyään peräti kaksi autoa, sillä viime keväänä hankin harrastusajoneuvon, jossa voi olla jopa hieman sijoituskohteen makua. Myös harrastusajoneuvo ostettiin raakasti käteisvarojen kautta, eli silloinkin varallisuuttani ”katosi” yllättäen Excelien ulkopuolelle.

En ole vieläkään paljastanut teille sitä, paljonko maksoin tuosta harrastuskäyttöön ostetusta Mercedes-Benzistä. Summa on kuitenkin ihan merkittävä. Jos jo käyttöajoneuvon arvonmääritys on vaikeaa, niin harrasteajoneuvolle saman tekeminen on vielä huomattavasti vaikeampaa.

Tällaisia lähes 40 vuotta vanhoja autoja ei liiku markkinalla juuri yhtään, mikä vaikeuttaa vertailua. Lisäksi vanhoissa autoissa hintaa joko nostaa tai laskee niiden kunto, historia, yksityiskohdat ja harvinaisuus, joita voi kaikkia olla vähän vaikea arvioida itse.

Minulla on pieni polte käyttää Mersua jossain vaiheessa ammattilaisen silmän alla, sillä Suomessa arvoautojen arviointia tekee ainakin Classic Data. Siinä maksua vastaan ammattilainen käy autosi viimeisen päälle huolellisesti läpi, ja lopputulemana on kirjallinen kuntoraportti, josta ilmenee autolle myös hinta-arvio. Tällä dokumentilla on painava merkitys mm. asioidessa vakuutusyhtiöiden kanssa, joille saattaa niin ikään olla haastavaa arvioida autolle sopiva arvo, esimerkiksi korvausasioissa.

Onko minulla jo liian paljon rahaa kiinni autoissa?

Koska autojen arvonmäärittäminen on vaikeaa, en voi heittää teille kuin arvioita siitä, paljonko minulla lepää tällä hetkellä euroja kahdeksan kumipyörän päällä. Summa nousee johonkin 20-30 kiloeuron väliin.

Jos tällä hetkellä varallisuuteni on ilman autoja noin 300 000 euroa bruttona, ja siitä velkojen jälkeen vajaa 200 000 euroa nettovarallisuutta, on omaisuudestani noin kymmenesosa kiinni autoissa. Se on kieltämättä paljon, mutta toisaalta luku ei varmasti ole lähimainkaan sieltä pahimmasta päästä.

Kieltämättä on kuitenkin aiheellinen kysymys, että paljonko autoihin kannattaa laittaa rahaa? Tämäkin on sellainen kysymys, että aiheesta voitaisiin vääntää kättä vaikka ensi juhannukseen asti, emmekä saa silti lopullista voittajaa selville.

Omalta kohdaltani tilanne on osittain olosuhteiden pakko. Kuten tuossa uuden auton hankintaan liittyvässä julkaisussani totesin, auton vaihto oli taloudellisestikin perusteltua. Vanhaan autoon ilmaantui välillä vikoja, joita ei aina saatu edes rahallakaan korjattua. Sitä kautta oli perusteltua vaihtaa käyttis 10 vuotta uudempaan.

Mersu vuorostaan on ihan ehta rahareikä. Viisilitraisella V8-moottorilla varustettu maantielaiva hörppää sellaisen määrän polttoainetta, että puoli-ilmaisellakin polttoaineella harvalla on varaa ajella sillä pidempää turhanpäiväistä reissua. Samaan aikaan Mersu on kuitenkin minulle eräänlainen terapia-auto, jonka parissa on erittäin mukava harrastaa. Ette arvaakaan miten vesi kielellä odotan kevättä ja auton kaivamista talviteloilta.

Autojen hintakehitys historiallisessa turbulenssissa

Siirrytään minun autoistani kohti yleisiä automarkkinoita, jotka ovat nyt melkoisessa turbulenssissa. Normaaleissa olosuhteissahan autojen arvot tippuvat jatkuvasti, kun ikää ja kilometrejä tulee lisää. Arvonalenema on ihan perusteltua, koska kaupasta puskee pihalle jatkuvasti uudempia ja tuoreempia menopelejä, mikä vähentää käytettyjen autojen houkuttelevuutta.

Viimeisen parin vuoden aikana automarkkinalla kuuluu kuitenkin kummia. Liikkeellä on komponenttipulaa, minkä vuoksi uusia autoja ei saada asiakkaille toivottuun tahtiin. Jos tilaat tänään uuden auton, voi olla ihan arkipäivää, että se uusi auto saapuu sinulle 12-24 kuukauden päästä. Joidenkin mallien kohdalla odotusta voi olla jopa neljä vuotta.

Mikäli uusien autojen jonotusajat ovat pitkiä, mutta uudempaa autoa on pakko saada alle, muodostuu väkisinkin painetta vähän käytettyjen autojen markkinoille. Tällä hetkellä tilanne on jopa se, että tuoreiden ja vähänajettujen autojen arvot saattavat nousta ajan myötä. Ei ole mitenkään tavatonta, että saat vuosi sitten ostamastasi käyttöautosta tänään vähintään maksamasi verran rahaa, tai parhaimmillaan jopa enemmän, jos olisit valmis myymään sen.

Inflaatio mietityttää autojen kanssa

Komponenttipulan lisäksi markkinaa kiusaa toinenkin asia, nimittäin Ukrainan sota, joka vaikuttaa etenkin venäläisiin. Venäjällä automarkkina on tällä hetkellä vielä hurjemmassa turbulenssissa, sillä länsiyhtiöt vetäytyvät maasta ja samaan aikaan ruplan arvo on heikentynyt nopeasti. Jonkun uutisotsikon mukaan uusien Volkswagenien hinnat nousivat hetkessä Porschen hinnaston tasolle Venäjällä ihan vain parissa kuukaudessa.

Kirjoitin aiheesta tovi sitten Moottori-lehdelle, jossa totesin autoista tulleen Venäjällä jonkinlainen inflaatiosuoja. Koska ruplan arvo heikkenee samalla kun autojen hinnastot nousevat, moni laittaa tietoisesti kaikki säästönsä lepäämään peltilehmiin. Kaikista hurjimmat tekevät tämän vielä mahdollisimman pitkällä maksuajalla, jolloin touhuun saadaan melko hurja vipukerroin.

Suomen tilanne tuskin tulee olemaan missään vaiheessa samanlainen, sillä autovalmistajat eivät ole poistumassa täältä, mikä rauhoittaa tilannetta huomattavasti. Se on kuitenkin ihan miettimisen arvoinen asia, että olisiko autoissa tarjolla jonkinlaista inflaatiosuojaa. Komponenttipula kun ei ole hellittämässä vielä pitkään aikaan, mikä pitää käytetyt autot arvossaan vielä jatkossakin.

Autot Exceliin vai ei?

Jos autot ovat tulevaisuudessa jonkinlaista inflaatiosuojaa ja ne nostavat jopa arvoaan, voisi olla ehkä perusteltua lisätä ne omiin Exceleihini. Inflaatiopeikko vaanii tällä hetkellä meitä kaikkia, eikä tätä peikkoa näytä kukaan pääsevän nyt pakoon.

Toisaalta autojen lisääminen osaksi varallisuutta mahdollistaa hyvinkin helposti hinnoitteluvirheet. Laiskuuden lisäksi olen vältellyt autojen tuomista varallisuuteeni juurikin siitä syystä, etten tekisi niillä niin sanottu ”Excel-rahaa”. Tarkoitan sillä sellaista rahaa, joka on arvioitu Excelissä vähän turhan optimistisesti, ja niiden kadotessa varallisuus tyhjenee ilmapallon lailla.

Se on ainakin selvää, että pian julkaistava 2022 Q1 -salkkuraportti ei tule pitämään sisällään vielä ensimmäistäkään autoa, mutta kenties jo seuraavaan autot ehtisivät mukaan – jos siis niin vain haluan. Täytyy pureskella aihetta tässä kevään ja alkukesän aikana, että tuoko autojen kirjaaminen varallisuuteen mitään konkreettista hyötyä, vai tuoko se minulle vain lisävaikeuksia raporttien tekoon.

Mitä mieltä sinä olet? Tulisiko autot laskea osaksi varallisuutta, vai ei? Merkitseekö auton käyttö (käyttöauto, harrastusauto) jotain tässä paletissa? Jätä alle kommentti!

Saatat olla kiinnostunut myös:

Tämä blogi sisältää affiliate-mainontaa. Affiliate-linkit ovat merkattu tähdellä. En ole sijoittamisen ammattilainen, enkä ole vastuussa sinun sijoitustesi menestyksestä. Tämä blogi ei tarjoa sijoitussuosituksia. Kirjoittajan omat omistukset voit katsoa täältä.

🔥 Tällä hetkellä luetuimpia 🔥

2 kommenttia kohteessa “Pitäisikö minun laskea omistamieni autojen arvot mukaan varallisuuteeni?

  1. Nimetön kommentoi:

    Itse olen auton osalta tehnyt niin, että ostaessa auton teen siihen heti 15% arvonalennuksen ja sen jälkeen vuosittainen arvonalennus n. 10% hieman sen mukaan miten kilometrejä odottaa kertyvän (työpaikan vaihdot, korona, yms. huomioiden). Käytännössä tuo on excelissä omalla rivillä ja siinä automaattinen kaava, joka vähentää arvoa kuukausittain.

    Olen parhaillaan tekemässä uutta autohankintaa ja vanhan auton ostohinta oli n.18000 eur 2014 ja excelissä sen arvon on nyt 3600. Tänään kysytty hinta-arvio vaihdossa uuteen oli 4800 eur, eli menee aika lähellä.

    Mielestäni tässä ei kannata kuitenkaan pyrkiä täydellisen tarkan hinnan selvittämiseen vaan auton kohdalla on syytä olla konservatiivinen hinnan kanssa. Se tulee sitten plussana myydessä mikäli auton arvo on todellisuudessa suurempi kuin excelissä.

  2. Nimetön kommentoi:

    Pidän kanssa ite omaa varallisuus exceliä kvartaaleittain ja olen ottanut tavaksi aina käydä nopeasti vilkaisemassa suunnilleen saman ikäisten ja saman verran ajettujen autojen keskiarvon perinteisellä hiharavistuksella. Sitten otan siitä 15% (tämä prosenttiosuus toki riippuu auton arvosta, voisi myös käyttää vaikka 1500€) pois ja lyön arvon exceliin. Ei vie montaa minuuttia ja pysyy itelläkin jonkinlainen näppituntuma oman auton arvosta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.