Tässä blogissa on tullut puhuttua jo vuosien ajan säästämisestä ja jaettua erilaisia säästövinkkejä. Säästämisen vastakohtahan on kuluttaminen, ja myös siitä näkökulmasta on välillä mukava tarkastella asioita, vaikkakaan harvat meistä varsinaisesti kuluttamisesta nauttivat.

Kuluttaminen ja omat kulutusvalinnat ovat liikkuneet mielessäni viime aikoina, sillä omistamieni kulutustuotteiden ennenaikainen, ja jossain määrin ”turha kuolema” on turhauttanut meikäläistä.

Dumppaan tähän artikkeliin nyt lukuisia pieniä pointteja koskien erilaisia kulutustuotteita. Pointit ovat sen verran pieniä, että niistä on vaikea leipoa omia yksittäisiä blogikirjoituksia, joten mennään nyt vähän lennokkaammin askelin eteenpäin. Kaikesta huolimatta tässä tarinassa lienee useita pohtimisen arvoisia yksityiskohtia.

Kulutustuote kuluttaminen

Nykyisen läppärin hankin tarpeeseen

Lähdetään liikkeelle läppäristä, sillä se on hyvinkin konkreettinen osa tämänkin sivuston ylläpitoa. Meikäläinen kirjoittaa käytännössä kaikki blogikirjoitukset läppärin kautta, sillä vihaan puhelimen pientä kosketusnäyttöä. Tästä syystä läppäri on melko suuressa roolissa myös allekirjoittaneen liiketoiminnassa.

Nykyinen läppärini on pian 4,5 vuoden ikäinen. Ostin sen keväällä 2018, kun aloitin IT-insinöörin opintoni, ja opintojen alussa suositeltiin vähän kyvykkäämmän läppärin hankintaa. Olisin käynyt tietokonekaupoilla joka tapauksessa, sillä silloinen läppärini oli sanonut akkunsa irti samoihin aikoihin. Tämän lisäksi vanha läppäri alkoi osoittaa vanhan tietokoneen merkkejä, eli sen käyttö oli hidastunut merkittävästi.

Läppärin hankinta oli myös siinä mielessä ajankohtainen, että olihan edellinen laite palvellut minua jo 5,5 vuoden ajan. En tiedä mikä tuntuu olevan keskiverto tietokoneen käyttöikä, mutta eiköhän se johonkin viiteen vuoteen mene. Puhelimien kohdalla vaihto tapahtuu arviolta joka toinen vuosi.

Oikeastaan koulun innoittamana ostinkin vähän järeämmän läppärin. Laite maksoi muistini mukaan 569 euroa, ollen kallein siihen asti hankkimistani läppäreistä. Eihän tämä tietenkään edusta lähimainkaan markkinoiden kalleinta laitetta, mutta ei se aivan hinnat alkaen -päästäkään ole.

Pieni yksityiskohta pilaa läppärin

Ostettu laite on ollut kaiken rahan arvoinen. Se on pysynyt nopeana kovastakin käytöstä huolimatta, eikä oikeastaan mikään viittaa lähes viiden vuoden ikään.

Laitteen akusta täytyy antaa miinus, sillä se poksahti rikki jo kahden vuoden jälkeen, ja kitkuttelin vuoden verran ”piuhan päässä”, ennen kuin ostin noin 50 euron tarvikeakun tilalle. Akun hinta on muuten aika merkittävä osa kokonaisuudesta, eli valitettavasti joskus tulee ”halvemmaksi” ostaa kokonaan uusi läppäri, kuin uusia akku vanhaan.

Yksi asia tässä laitteessa pisti kuitenkin silmään jo alusta alkaen. Muuten hyvä kone on kasattu melko halvalta tuntuvan muovin varaan. Jo alusta asti läppäri on hieman natissut aina käytössä, kun muovi antaa sieltä täältä periksi. Tilannetta ei helpota se, että läppäri on minulla usein mukana erilaisilla matkoilla, joten se joutuu repun kyydissä tavallista kovemman kuormituksen alle.

Niinhän siinä sitten kävi, että pari viikkoa sitten läppärini kannen muovinen (!) sarana halkesi. Haljennut sarana on kiilannut näytön auki, eikä sitä voi enää sulkea, mikä tekee laitteen kanssa reissaamisesta lähes mahdotonta. Mitäpä teet läppärillä, jota et voi ottaa enää edes mukaasi?

Laturi pistää miettimään

Suoraan sanottuna tällä hetkellä vituttaa jonkin verran. Muuten asiallinen ja palveluskelpoinen laite uhkaa jäädä pois käytöstä yhden muovisen saranan hajoamisen vuoksi. En tiedä olisiko tuota edes mahdollista korjata, ja vaikka olisikin, niin onko tuo puuha rahallisesti kannattavaa?

Olen jo katsellut uusia läppäreitä vanhan tilalle, mutten ole ostanut mitään. Yksi merkittävä etu nykyisellä läppärilläni oli se, että se jakoi saman laturin työläppärini kanssa. Jos lähdin reissuun ja nappasin kaksi läppäriä kantoon, riitti yksi ainoa laturi pitämään molemmat laitteet virrassa. Sen vuoksi olenkin pyrkinyt etsimään uutta laitetta laturin perusteella, mikä ei ole ehkä järkevin tapa hankkia uutta laitetta.

Hauskaa on myös se, että vaikka juuri tämä kyseinen läppärini onkin ehtinyt vuosien varrella poistua myynnistä, vastaavanlaisia ja ennen kaikkea vastaavanlaisesta muovista kasattuja läppäreitä on yhä tarjolla. Voin myöntää, ettei ole hirveää hinkua ostaa uutta muovirotjaketta, kun edellinenkään ei tahtonut kestää käyttöä.

Taskut ovat farkkujen akilleen kantapää

Läppäri ei ole ainoa viime aikoina rikkomani hyödyke, joka on mennyt käyttökelvottomaksi varsin erikoisesta syystä. Myös farkkuni irtisanoivat hetkellisesti itsensä viime viikolla.

Niin ikään farkkujen elämä meinasi päättyä hassuun yksityiskohtaan, nimittäin tälläkin kertaa farkkuni ratkesivat taskusta. Kyllä, taskuun tulee ajan myötä pieni reikä, joka laajenee hetkessä ja tämän jälkeen taskuun ei uskalla laittaa avaimia, lompakkoa tai puhelinta. Vaikka farkut itsessään ovat vielä suht ryhdikkäät, taas meinaan joutua koukkaamaan kaupoille.

Tällä kertaa ongelma ratkesi onneksi kotikonstein. Onni on ompelutaitoinen tyttöyst… anteeksi, nykyään hän on vaimo. Ompelemalla saatiin ainakin hetkellisesti korjattua tilanne, ja näin farkut pelastettiin takaisin käyttöön. Täysiä tyylipisteitä tästä tuskin tulisi ompelukisassa, mutta jos näillä tavoilla farkut saisivat edes muutaman kuukauden jatkoajan, niin olisin tyytyväinen.

Vaatteet on mun aatteet

Jatketaan vaatteiden maailmassa. Minun on tehnyt mieli kirjoittaa tästä aiheesta jo pari vuotta, mutta sopivaa saumaa ei ole koskaan tarjoutunut. Käytetään tämä lennokas blogikirjoitus siis hyväksi.

Vaatteista puheenollen, omat vaatekuluni ovat olleet tässä korona-aikana hyvinkin lähellä nollaa, ainakin jos siis sallitaan se ajatus, että jo hankituista vaatteista ei tarvitse maksaa mitään. Aikana ennen koronaa käytin huomattavasti enemmän rahaa vaatteisiin, joskin tarkennetaan kuitenkin se, etten ole koskaan ollut mikään vaatteilla koreilija.

Minkä takia sitten vaatekuluni ovat pudonneet? Syy löytyy etätöistä, jossa olen ollut pian 2,5 vuotta yhtä soittoa. Tänä aikana olen käynyt ehkä 10 kertaa toimistolla pyörähtämässä, mutta muuten kaikki on hoitunut kotitoimistolta käsin. Olen nauttinut tästä ajasta, kuten tässä etätyötä ihannoivassa blogikirjoituksessakin teille joskus kerroin.

Korona-aikakaudesta olen ottanut kaiken ilon irti siten, että olen ”käyttänyt loppuun” nykyisiä vaatteitani, joita on kertynyt vaatekaappiin ihan helvetisti. Koronan lisäksi myös aikakauteen mahtuneet pari muuttoa (Kuopio ja Espoo) ovat saaneet minut vähentämään omistamani irtaimiston määrää.

Etenkin jälkimmäinen Espoon muutto kolahti meikäläiseen aika lujaa, koska huomasin konkreettisesti sen, miten iso osa vaatteista oli koskemattomana hyllyssäni läpi kahdeksan kuukauden Kuopion asumiseni ajan.

Milloin vaatteesta tulee käyttökelvoton?

Olen huomannut tämän jo ennen muuttoja, että vaatekaappeihin kertyy myös kummasti tosi paljon erilaisia ”kotivaatteita”. Kotivaatteella tarkoitan sellaista vaatetta, joka on sinänsä ihan käyttökelpoinen, mutta sitä ei välttämättä kehtaa laittaa työpaikalle, kouluun tai vähänkin ”julkisempaan esiintymiseen”.

Vaatekappale saattaa kokea alennuksen kotivaatteeksi, jos siinä on joku pieni vika. Vika voi olla esimerkiksi minimaalinen reikä jossain päin vaatetta, jolloin sitä ei kehtaa käyttää ihmisten ilmoilla. Yleisiä syitä laittaa vaate kotivaatteeksi on esimerkiksi deodoranttiläikät kainalossa, tai muuten vain pieni ”kulahtaminen”, esimerkiksi toistuvien pesujen vuoksi.

Nyt kun korona-aikakaudella työt on tullut tehtyä pääasiassa etänä Teamsin välityksellä, niin näitä kotivaatteita on voinut ihan hyvin kuluttaa elinkaaren loppuun asti. Harvapa meistä kiinnittää enää etäyhteyksien kautta huomiota toisten vaatetuksiin, jolloin pukeutumiseen on tullut erilaisia vapauksia.

Jos mietitään asiaa vähän kauempaa, niin onhan tämä yleinen trendi vähän hassu. Onko esimerkiksi t-paita sitten käyttökelvoton, jos siinä on kainalossa pieni deodoranttijälki? Miksi esimerkiksi autossa ymmärrämme pienet kiveniskemät ja naarmut ”normaalina kulumisena”, mutta vaatteiden tulisi olla aina kuin pakasta vedettyjä?

Toisaalta auton pienet virheet voi usein korjata, mutta perus pikamuotivaatteiden kohdalla korjaaminen ei tule kuuloonkaan. Jos uusi t-paita maksaa kaupassa 6,99 euroa, ei ole järkevää lähteä korjaamaan sitä.

Myös mielikuvat ohjaavat vaatekulutukseen

Se kotivaatteista, jatketaan vaatekaapin ihmeellisessä maailmassa. Kotivaatteiden lisäksi vaatekaapin varustelu muistuttaa joskus jonkinlaista kilpavarustelua. Vaatteita on ”pakko” olla paljon ja mahdollisimman erilaisia.

”Vanhaan aikaan” ennen koronaa omaa pukeutumistani ohjasi usein se ajatus, etten voi käyttää liian pitkään samoja vaatteita töissä, koska sitä pidetään epähygieenisenä. Jos jollain henkilöllä on samat vaatteet läpi viikon, joku kiinnittää siihen herkästi huomiota ja kauhistelee vaatteiden vaihtamattomuutta.

Ainakin itselläni oli joskus vähän sitä ongelmaa, että viimeistään kolmantena päivänä piti ”väkisin” vaihtaa vaatteita toisiin. Jos olin pukeutunut jo kaksi päivää samaan mustaan neuleeseen, piti seuraavaksi katsella jotain erilaista vaatetta tilalle. Toinen musta neule olisi saatettu helposti yhdistää siihen ensimmäiseen, joten vaatekaapista piti etsiä joku täysin eroava vaate tilalle. Aika hölmö juttu, mutta näin se vain meni.

Ei siis ihme, että niitä vaatteitakin on ehtinyt kertyä kaappeihin ihan järkyttäviä määriä, kun sieltä vaatekaapista pitää löytyä kaikenlaista vaatetta jokaiseen tilanteeseen.

Ehkä me miehet pääsemme kuitenkin vielä huomattavasti naisia helpommalla. Siinä missä mies voi vetää saman mustan puvun aina häistä hautajaisiin, naisten kohdalla voi olla ylitsepääsemätön este, jos käyttää samaa mekkoa kaksissa häissä saman kesän aikana.

Ymmärrän nyt paremmin Steve Jobsia ja kavereita

Etätyöaikakaudella allekirjoittanut on oppinut ymmärtämään paremmin niitä kuuluisia ihmisiä, jotka pukeutuvat aina samoihin vaatteisiin. Jotkut teistä saattavatkin tietää, että herrat kuten Mark Zuckerberg, Barack Obama, Steve Jobs tai Albert Einstein ovat tunnetusti yhden asun herrasmiehiä.

Ideana näillä kavereilla on se, että kun pukee joka päivä samat vaatteet, tällöin ei joudu miettimään ylimääräistä. Joidenkin tutkimuksien mukaan ihminen kykenee vain rajalliseen määrään päätöksiä päivässä, ja sinänsä on yhdentekevää, onko tämä päätös tasoa yrityksen miljardi-investointi vai mitä tänään syötäisiin iltapalaksi. Päätös on päätös, oli se sitten kuinka suuri tahansa.

Täydellisessä maailmassa haluaisin kokeilla stevejobsmaista pukeutumista, eli etsisin jonkun ajattoman ja jokaiseen tilanteeseen soveltuvan asun, jotta oman pukeutumisensa voisi rakentaa sen varaan. En tiedä kuitenkaan mitenkä helppoa moinen olisi. Veisikö tämän käytännön suunnittelu ja toteuttaminen sitten kuitenkin niin paljon aikaa, että se söisi hyödyn koko operaatiolta.

Saatat olla kiinnostunut myös:

Mainos.

Hintaopas - puolueeton verkkokauppojen hintavertailu

  • Hintaopas sisältää noin 830 Suomessa toimivan verkkokaupan hinta- ja tuotetiedot
  • Käyttämällä palvelua löydät aina halvimmat verkkokaupat
Tutustu ja säästä

Tämä blogi sisältää affiliate-mainontaa. Affiliate-linkit ovat merkattu tähdellä. En ole sijoittamisen ammattilainen, enkä ole vastuussa sinun sijoitustesi menestyksestä. Tämä blogi ei tarjoa sijoitussuosituksia. Kirjoittajan omat omistukset voit katsoa täältä.

🔥 Tällä hetkellä luetuimpia 🔥

Yksi kommentti kohteessa “Sekalaisia ajatuksia kuluttamisesta ja kulutustuotteista

  1. Nimetön kommentoi:

    Mietin aikanaan myös vaatteista, että töissä ei voi olla samat kuteet päällä kolmea päivää, vaikka ne pesisi välillä. No, ratkaisin asian niin, että eteisen naulakossa on pari siistiä yläosaa viikolle ja jos niille ei roiski tomaattikastiketta lounaalla, kierrätys pitää yllä illuusion, että joka päivä on uusi paita. Mustia housuja tai hametta kukaan ei hämmästele jatkuvassa käytössä.

    Juhlavaatekysymys ratkaistiin minun puolestani ihanasti, kun en halunnut yo-sankarin kanssa kuvaan mukaan. Sanoin syyksi, että mekko on sama kuin rippijuhlakuvissa viisi vuotta sitten. Siihen ystäväni veli sanoi, että sitä suuremmalla syyllä mukaan, sillä on harvinaista, että kukaan mahtuu vaatteisiinsa noin pitkän ajan kuluttua. Ihanasti sanottu ja aika naulan kantaan 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *