Vaikka tämän blogin kolme kovaa aihetta ovat säästäminen, sijoittaminen ja yrittäminen, välillä olen kirjoitellut teille erilaisia itsensä kehittämiseen liittyviä julkaisuja. Näitä ovat olleet mm. kehityskeskustelu alkoholinkäytön kanssa sekä keskittymiskyvyn maksimoiminen.

Koska nämä artikkelit ovat saaneet aikaan varsin mukavaa palautetta, jatkan totutulta polulta poikkeamisia. Tällä kertaa voidaan puhua ”polulta poikkeamisesta” vielä suuremmalla syyllä, sillä ajattelin tehdä itselleni testin, joka vaikuttaa jokapäiväiseen käyttäytymiseeni.

Sosiaalisesta mediasta ja sen vaikutuksista olen kirjoittanut tähän blogiin muutamia kertoja. Ehkä paras pohdinta aiheen ympäriltä nähtiin lokakuussa 2021, kun Facebookin kaikki palvelut kaatuivat kuudeksi tunniksi. Ei nyt ehkä kuulosta mitenkään järisyttävälle asialle, mutta ilmassa oli tuolloin pientä maailmanlopun fiilistä, pimeniväthän Facebook, Instagram, Messenger ja Whatsapp kerralla kuin taikaiskusta.

Alustusta: Minä ja some

Meikäläisellä on melkoinen viharakkaussuhde sosiaaliseen mediaan. Diggasin somesta ihan älyttömästi 00- ja 10-lukujen taitteessa, kun meillä oli käytössä lähinnä vain Facebook. Voin myöntää olleeni niitä, jotka päivittivät tuolloin Facebookiin lähes päivittäin jotain. Yleensä päivitykset olivat jotain yleisiä kuulumisia tai muuten vain hauskoja tapahtumia arkielämästä. Näitä päivityksiä luki myös kavereilta hyvinkin mielellään.

Tuosta ajasta muistan hyvin sen, että perinteinen pöytäkone riitti ihan hyvin sosiaalisessa mediassa selviämiseen. Silloin oli ihan normaalia, että ihmisten ilmoilla vipeltäessä tapahtui jotain hauskaa, jota saatettiin jakaa nettiin vasta kotiin pääsemisen jälkeen. Samaan ajankohtaan osuneista lukiovuosistakin muistan esimerkiksi sen, että erilaiset kotibileistä otetut kuvat tai muut sattumukset jaettiin usein vasta muutama päivä bileiden jälkeen.

Toinen hauska havainto noista ajoista liittyy omaan uutisvirtaan. Tuohon aikaan Facebook toimi kuin sähköposti – kun kirjauduit sisään, saatoit lukea poissaolosi aikana syntyneet päivitykset. Kun urakka oli valmis, sait hyvällä omatunnolla kirjautua palvelusta ulos ja jatkaa muita toimia.

Mitä pidemmälle 2010-luku eteni, sitä enemmän Facebook ja sosiaalinen media alkoi muuttumaan. Yksi merkittävä muutos oli esimerkiksi se, että Facebookissa päivitykset eivät enää ”lopu”, vaan niitä tulee uutisvirtoihin loputtomasti. Et voi siis enää ”lukea somea läpi” ja sammuttaa sitä, vaan uusia päivityksiä riittää niin pitkään kun jaksat selata palvelua. Palvelu tarjoaa sinulle mm. uutislinkkejä ja palvelussa suosittuja päivityksiä käyttäjiltä, joita et seuraa tai keiden kaveri et ole.

Ensimmäistä kertaa haaveilin sosiaalisen median jättämistä 2010-luvun puolivälissä, mutta olin jo silloin onnistunut sukeltamaan liian syvälle someen tullakseni toimeen ilman sitä. Silloin perustelin päätöstä jäädä someen sillä, että AMK-opiskeluihin liittyvät asiat ja tiedotteet tulivat pitkälti Facebook-ryhmiin, eli jos et ole Facebookissa, jäät näistä asioista ulos.

Kun valmistuin ensimmäiseen AMK-tutkintooni, olisin voinut jättää sometilini, vaan en sitä jostain syystä tehnyt. Hyvin pian tämän jälkeen aloitin tämän sijoitusbloggaamisen, jossa Facebook toimi markkinointikanavana blogilleni – missä se toimikin erinomaisesti. Se on pakko sanoa, että eivät nämä julkaisut olisi koskaan saavuttaneet niin paljoa lukijoita, jos en olisi itse viljellyt linkkejä Facebookiin.

Myöhemmin pienen painostuksen jälkeen laajensin blogini somekanavia myös Twitteriin ja Instagramiin, joista jälkimmäinen olikin minulle tuttu jo ”siviilipuolelta”. Nämä palvelut toimivat pitkälti samalla kaavalla kuin Facebook, eli selattavaa löytyy palvelusta loputtomiin, mikä antaa oivan kasvualustan erilaisille addiktioille.

Lisää alustusta: Pahan mielen somea

Jos vertaan tämän päivän sosiaalista mediaa siihen Facebookiin, johon liityin lähes 15 vuotta sitten, niin eroavaisuuksia on monenlaisia. Voi olla, että aika on kullannut muistot, mutta mielestäni palvelun alkuvuosina yleinen fiilis palveluissa oli pääasiassa positiivinen. Sosiaaliseen mediaan mentiin viettämään aikaa ja pitämään kavereihin yhteyttä.

Nykyään oman ikäluokkani edustajat eivät juuri Facebookia päivittele. Tileistä pidetään kuitenkin uskollisesti kiinni, vaikka päivityksiä ei juurikaan enää ilmesty palveluun. Ilmiö on vähän erikoinen, mutta olen osa sitä.

Nykypäivänä sosiaaliseen mediaan liittyy mielestäni eräänlainen riitelyn, valittamisen ja jopa disinformaation levittäminen. Ehkä juuri sillä yksityiskohdalla on roolinsa tässä, että esimerkiksi erilaisia uutisia syötetään kaikkien käyttäjien kasvoille. Käyttäjät pillastuvat helpommin aiheeseen ja jättävät uutisten kommentteihin nuivia ajatuksiaan.

Näin julkaisijan kannaltahan tilannehan on vähän hassu. Allekirjoittanut tuntee todella hyvin sen ilmiön, että mitä provosoivampaa sisältöä internetiin tekee, sitä helpommin ne saavat reagointeja, kommentteja ja sitoutumisia. Kaikkea ohjaa algoritmit, jotka pitävät ikään kuin hyvänä merkkinä sitä, että julkaisu kerää paljon kommentteja – vaikka ne sisältävätkin vain negatiivista palautetta.

Testin suunnittelu: Miten testi tehdään?

Tammikuun loppupuolella keksin tehdä itselleni testin, jossa jätän sosiaalisen median kanavat kuukaudeksi. Päätin suorittaa testin maaliskuussa, eli 1.3.2023 alkaen someihin ei ole asiaa kuin vasta huhtikuun puolella. Tarkoitukseni oli ensiksi kerätä dataa omasta somen käytöstäni helmikuun ajan, jotta saisin paremmin perspektiiviä somelakkoni vaikutuksiin.

Pienen googlettelun jälkeen törmäsin sovellukseen nimeltä ActionDash, joka mittaa oikeastaan kaikkea mitä puhelimella teen. Se näyttää montako kertaa päivässä avaan puhelimen, kuinka monta tuntia näyttö on päällä, mihin aikaan puhelin on käytössä ja mihin kaikkialle aikani kuluu. Sovellus on jopa niin fiksu, että se tunnistaa millä sivuilla vietän internetissä eniten aikaa ja mihin sivustolle menen päivässä useimmin.

Nämä ominaisuudet olisivat mahdollistaneet vaikka kuinka laajan nettiriippuvuuteen keskittyvän testin, mutta päätin selkeyden vuoksi rajata toiminnan koskemaan vain tiettyjä somekanavia. Mielestäni Instagram ja Facebook olivat kaiken pahan alku, eli ne pitää ehdottomasti asettaa pannaan.

Twitterissä olen aika laiska vierailemaan, mutta päätin repäistä myös sen mukaan testiini vähän viime metreillä. Vaikka tarkoitukseni oli lakkoilla koko maaliskuu myös Twitteristä, testini pääpaino tulee siitäkin huolimatta olemaan Metan palveluissa, sillä ne syövät ajallisesti eniten omaa aikaani.

Aivan täydellinen somelakkoni ei kuitenkaan ollut. Esimerkiksi WhatsApp pysyi käytössä normaaliin tapaan, eikä internet-selaamiseeni tullut mitään muutoksia – paitsi että Instagramin ja Facebookin sivuille ei ole asiaa myöskään selaimen kautta. Facebook-messenger oli vähän haastavampi tapaus siitä syystä, että saan sinne viestejä ehkä kerran kuukaudessa. Ajattelinkin vetää testin läpi sen osalta vähän tilanteen mukaan.

Facebook-messengerin ohella toinen haasteellinen juttu liittyi pääduuniini, jossa minun työtehtäviini kuuluu hoitaa työnantajani Facebook-sivua ja tehdä sinne uusia julkaisuja. Tässäkin katsoin asiaa hieman läpi sormieni, sillä käyttämäni Facebook-business on vähän irrallaan tavallisesta Facebookista, eli en esimerkiksi näe oman tilini tapahtumia sen kautta. Täten pystyin Business Managerin kautta tekemään pakolliset työtehtäväni käymättä varsinaisesti Facebookissa.

Toki työtehtäviini kuuluu myös seurata ainakin jonkin verran julkaisuissa käytyä kommentointia. Tässä kohti minulle tulikin ensimmäinen märkä rätti kasvoilleni somelakkoon liittyen. Kun tekee töitä alalla, jossa some on isossa roolissa, on palveluista irti päästäminen yllättävän vaikeaa – joskus jopa mahdotonta. Lakko saattaa vaikuttaa jopa omaan työntekoosi.

Testin säännöt ja rajaaminen

Testin käytännön asioihin liittyy myös se, miten raakasti poistan itseni someista. Oikein hardcore-tekijäthän poistavat tilinsä kokonaan kuukaudeksi, mutta minä en lähtenyt sille linjalle. Omalta osaltani siis riittäisi, että en avaa palvelua, mutta somekanavani saavat jäädä tyhjäkäynnille. Tämän linjan ideana oli myös se, että tätä kautta näkisin sen, miten paljon ehdin saada ilmoituksia kuukauden lakon aikana.

Ilmoitusten seuraamiseen liittyen päätin tehdä testin myös täydessä hiljaisuudessa. En kertonut kenellekään ennalta maaliskuun suunnitelmistani, sillä se olisi voinut vähentää saamiani ilmoituksia. Nyt kun testin tekee ”salassa”, niin näkee lakon aidot vaikutukset huomattavasti helpommin.

Kokonaisen kuukauden mittainen somelakko osoittautui googlauksella melkoisen miehekkääksi teoksi. Luin joitain blogikirjoituksia, missä henkilö on poistunut somesta 24 tunniksi – ja sekin oli kirjoittajan mukaan todella vaikeaa. Okei, hän poistui myös WhatsAppista ja muista pikaviestimistä, eli kyseessä ei ollut välttämättä paras vertailukohta omaan testiini.

Luin myös jostain toisesta tapauksesta, jossa henkilö jätti sosiaalisen median kahden tuskaisen viikon ajaksi. Tässä casessa lakkoon osallistunut henkilö oli mukana jonkinlaisessa televisioitavassa dokumentissa, johon lakon vaiheet dokumentoitiin myöhemmin esitettävää ohjelmaa varten, joten siinäkin mielessä tuo lähtökohta erosi merkittäneesti allekirjoittaneen vastaavasta.

Kuukauden lakko oli myös minun omassa mittakaavassani kova rykäisy, sillä aiemmat somelakkoni ovat olleet luultavasti korkeintaan parin päivän mittaisia, ja tapahtuneet lähinnä vahingossa. Kokonaisen kuukauden mittainen tauko olisi siis myös minulle pitkin aikajakso ilman Facebookia sitten palveluun rekisteröitymisen, eli vuoden 2009 jälkeen.

Helmikuussa kerättiin vertailudataa

Helmikuun rooli kokeilussa oli kerätä verrokkidataa lähtötilanteessa. ActionDash-sovelluksen avulla keräsin hieman itselleni dataa oman puhelimeni käytöstä, sekä ennen testiä että sen aikanakin.

ActionDash on erinomainen sovellus tämäntapaiseen käyttöön, sillä se tuntuu tallentavan kaiken mahdollisen ruutuaikaan liittyen. Montako kertaa avaan päivässä puhelimen näppäinlukon, mitä sovelluksia avaan ja montako kertaa, kuinka kauan ajallisesti roikun erilaisissa sovelluksissa.

Aivan kaikkea ActionDash ei kuitenkaan kerro, sillä se keskittyy vain puhelimeni tapahtumiin. Nautin kuitenkin valtaosan internetistäni läppärin kautta, joten ActionDash kertoo vain osatotuuden käyttämästäni ruutuajasta. Todelliset lukemat saisi tekemällä saman myös läppärille, mutta se jäi tekemättä. Luotan kuitenkin siihen, että ActionDash kertoo minulle suuntaa antavat luvut.

Ja kieltämättä pelkät puhelimen lukemat saivat aikaan hieman ahdistusta helmi-maaliskuun taitteessa, kun perkasin läpi lähtötasoani. ActionDashin mukaan käytän Instagramia puhelimella 2-3 tuntia ja Facebookia 3-4 tuntia viikossa. Tähän päälle vielä läppärillä käytetty aika, jolloin roikun ihan helvetisti elämästäni sosiaalisessa mediassa. Yäk!

Pieni hazardi minulle kuitenkin kävi ActionDashiin liittyen. Sovelluksen (ainakaan ilmaisversio) ei säilö dataa kuin noin 6 viikon ajalta, joten tarkempaa huhtikuussa vertailua tehdessäni huomasin osan vertailudatasta kadonneen lakon aikana. Tämä juttu kannattaa ottaa huomioon, jos joku aikoo toistaa tätä temppua.

Maaliskuu tulee ja testi alkaa

Instagramin osalta aloitin testin jo helmikuun viimeisen päivän iltana. Päivitin rästissä olleet päivitykset uusista blogikirjoituksistani palveluun, jonka jälkeen suljin sen välittömästi. Tämän jälkeen poistin Instagram-sovellukset laitteideni työpöydiltä.

Facebookin osalta minulle kävi pieni lapsus, sillä naamakirja oli jäänyt aamulla erään laitteeni välilehdelle auki, joten päädyin vielä maaliskuun ensimmäisenä aamuna melko smoothisti, mutta täysin vahingossa palvelun kimppuun. Ehdin selata palvelua muutaman sekunnin, ennen kuin tajusin erheeni. Äkkiä vain välilehdet kiinni ja kohti testiä.

Heti ensimmäisenä testipäivänä huomasin heti pari käytännön juttua, miten vaikea sosiaalisen median kanavia on vältellä. Eteeni osui yksi Instagramiin liittyvä ”somekohu”, jonka käänteitä meinasin siirtyä vaistomaisesti katsomaan Instagramista. Vaikka perustelin lakkoa itselleni mm. ikävällä käytöksellä some-maailmassa, heti ensimmäisenä päivänä halusin kuitenkin seurata ihmisten sekoilua. Erikoista? Kyllä vain.

Myös ensimmäisen päivän iltana sattui ja tapahtui. Eräs seuraamani blogi oli lopettanut yllättäen toimintansa, eli sivustoa ei enää ollut olemassa. Googlasin sivuston ylläpitäjän nimen ja yritin etsiä syytä blogin poistumiselle. Päädyin jälleen kerran vahingossa Facebookiin, jossa oli vielä tämän blogin somekanavat pystyssä. Tälläkään kertaa en edes tajunnut rikkovani testiä, vaan jälleen selailin hetken aikaa Facebookia tajuamatta erhettäni.

Hassu ilmiö: päädyin toistuvasti vahingossa palveluihin

Näistä erheistä oppineena päätin kirjautua viimein ulos Facebookin palveluista. Päätöstä helpotti myös se, ett äyhden vuorokauden poissaolon myötä minulle oli ehtinyt kertyä jo viisi lukematonta ilmoitusta. Nämä lukemattomat ilmoitukset pistivät kivasti silmään jokaisella kerralla, kun eksyin somepalveluihin.

Facebook tietää kyllä mitä tekee näiden ilmoitusten kanssa. Jopa uloskirjautumiseni jälkeen Facebook tyrkytti minulle yhä näitä lukemattomia ilmoituksia, ikään kuin huutaen minulle, että kirjaudu nyt takaisin sisään katsomaan mitä täällä on. Pidin kuitenkin pääni kylmänä ja jätin ilmoitukset katsomatta.

Uloskirjautuminen vaikeutti hieman työskentelyäni, sillä sama kirjautuminen heitti minut ulos Metan Business Managerista. En pystynyt siis kirjautumaan pelkkään Business Manageriin, vaan molemmissa piti olla yhtä aikaa kirjautuneena. Tämän asian ratkaisin siten, että jätin yhdelle koneelle Facebook-tunnukseni auki, jolta käsin pystyin hoitamaan työhommat luisumatta vahingossa tai salakavalasti lärvikirjan uumeniin.

Myös Instagramin kanssa oli pieniä haasteita. Yksi koomisimmista tilanteista nähtiin, kun siivosin puhelimestani turhia sovelluksia pois, ja tässä yhteydessä jouduin luonnollisesti selaamaan myös puhelimeni sovelluslistausta.

Kuten jo yllä sanoin, minähän poistin Instagramin pikakuvakkeen pois työpöydältäni, mutta luonnollisesti muutaman klikkauksen päässä olevasta sovelluslistauksesta se tietenkin löytyi. Tälläkin kertaa avasin refleksinomaisesti sovelluksen, koska tuttu pikakuvake päätynyt silmieni eteen. Oli erikoista huomata, että Instagramin hennonvärikäs logo houkuttaa minua vaistomaisesti klikkaamaan sen auki.

Minulle tuli Instagramin pikakuvakkeesta vähän sellainen fiilis vauvasta ja imemisrefleksistä. Jos pienelle lapselle antaa sormen, lapsi joko tarttuu siihen tai alkaa jopa imemään sitä. Vähän samaan tyyliin someaddiktille ei tarvitse antaa kuin pikakuvake, niin vaistomaisesti hän klikkaa sen auki.

Koodilla "INSSIN" saat 25 euron alennuksen POP-Vakuutuksista

Kaverit vaikeuttavat somelakkoani

Allekirjoittanut ei pitänyt oikeastaan minkäänlaista melua tulevasta tai käynnissä olevasta somelakostani muille. En tiedä olisiko pitänyt, mutta joka tapauksessa ehkäpä suurin haasteeni lakon aikana koituikin kavereistani, jotka linkittivät minulle jatkuvasti erilaisia postauksia sosiaalisesta mediasta.

Näitä riitti todella paljon. Sain linkkejä erilaisiin tapahtumiin sekä tuttavien ja tuntemattomienkin päivityksiin. Erityisen vaikeita paikkoja testin ensimmäisinä päivinä olivat Kalle Rovanperän somesisältöjen välttäminen, joita kaverini linkittivät useita kertoja yhteisiin WhatsApp-ryhmiimme maaliskuun alussa olleen Jyväskylän Talvirallin aikana.

Facebookin suhteen onnistuin pysymään varsin hyvin poissa somesta. Instagramin suhteen huomasin eksyväni palveluun herkemmin. Toisaalta Instagramin ilmoitukset pysyivät paremmin piilossa, eli niillä kerroilla ei tullut houkutusta lähteä lukemaan omia ilmoituksia. Facebookin puolella vastaavat herätteet ovat aggressiivisempia, eli ne pistävät silmään herkemmin ja niitä tekisi mieli lähteä availemaan. Vaikka hairahduin muutamia kertoja palveluihin, en lähtenyt availemaan kertaakaan uusia ilmoituksia.

Meta on kuitenkin tehnyt sellaista kiusaa meille kirjautumattomille tai käyttäjää omistamattomille, että osa sisällöstä on aika tylysti rajoitettu näkymään vain kirjautuneille käyttäjille. Esimerkiksi aika perustasoa olevat Instagram-sisällöt, kuten päivitykset ja tarinat aukenevat vain niille, joilla on tunnukset palveluun. Ilkeän koukuttavaa, mutta jälleen kerran tarkasti harkittua toimintaa Metalta.

Twitterin puolella lakko onnistui kaikista heikoiten, sillä minulla on kavereita, jotka saattavat pommittaa minua useita kertoja päivässä eri Twitter-linkkien muodossa. Näitä tulikin availtua selvästi eniten. Toisaalta Twitteristä oli selvästi helpompaa kirjautua rehdisti ulos, jonka ansiosta en jäänyt viettämään palveluun yhtään ylimääräistä aikaa, koska en saanut minkäänlaista herätetulvaa.

Kavereihin liittyen on kuitenkin pakko mainita sekin, että suurin osa kavereistani tuskin edes tajusi somelakkoni olemassaoloa. Ehkä jossain pienemmissä ryhmissä saatettiin ihmetellä äkkinäistä hiljentymistäni, mutta esimerkiksi kukaan kaverini ei tullut missään vaiheessa kysymään, että mikset ole postannut someen mitään aikoihin. Syy tälle on selvä – enhän minä postannut mitään ennen lakkoakaan.

Jos sosiaalista mediaa ja siellä olemista perustellaan sosiaalisuudella, niin tämä havaintohan on kaikista kylmintä vettä noiden argumenttien niskaan. Ei se kovin sosiaalista ole, jos joku voi ottaa kuukauden mittaisen ”puntiksen”, eikä kukaan huomaa asiaa lainkaan.

Somelakon hyödyt aukenevat nopeasti…

Vaikka tein useita virheitä ja sitä kautta somelakkoni ei näyttänyt onnistuvan ensimmäisinä päivinä, aika nopeasti sain somettomasta rytmistä kiinni. Ensimmäisten päivien jälkeen ei ollut temppu eikä mikään vältellä vahinkoluistumista sosiaaliseen mediaan.

Myös lakon hyödyt aukenivat minulle varsin nopeasti. Vaikka elämääni tuli nyt jättimäiseltä tuntuvat Facebook- ja Instagram-aukot, niiden ”täyttäminen” onnistui varsin helposti. Jännitin tosi paljon esimerkiksi sitä, keksinkö enää mitään tekemistä vaikkapa julkisissa kulkuneuvoissa istumisen ajaksi. Jälkikäteen katsottuna ajatus on typerä, sillä internetissä riittää varmasti kahlattavaa loputtomiin.

Huomasin myös hyvin nopeasti keskittyväni aiempaa paremmin esimerkiksi katsomiini televisio-ohjelmiin. Minulla on paha tapa katsoa televisiota puhelin kädessä, oli kyseessä sitten JYPin tai Kirittärien ottelu, tai vaikkapa joku elokuva. Vaistomaisesti huomaan selailevani kaikkea turhaa paskaa puhelimelta, mutta somelakko vähensi tätä tarvetta kummasti.

…mutta myös tasoittuivat alkuhuuman jälkeen

Maaliskuun alkupuoli sujui selvästi tehokkaammin, eli pystyin vähentämään omaa ruutuaikaani. Kuitenkin kuukauden loppua kohden mentäessä huomasin selvästi ilmiön, että puhelin alkoi kaivautumaan entistä helpommin omaan käteeni somelakosta huolimatta.

Vaikka somepalvelut olivat poissa, onnistuin valitettavasti aika helposti täyttämään aukkoa muulla typerällä ja turhalla ruutukäytöllä. Ehkä seuraavaksi pitäisi kokeilla vähän suurempaa internet- tai puhelinlakkoa, jotta saisin minimoitua ruutuaikaa tehokkaasti.

Pienestä taantumuksesta huolimatta ruutuaikani väheni somelakon aikana. Sillä oli myös ihan konkreettisia ja rahallisesti näkyviä hyötyjä minulle. Näin yrittäjänä somelakko oli myös siinä mielessä mahtava, että se antoi minulle pitkästä aikaa aikaa kirjoittamiselle.

Ehdin somelakon aikana esimerkiksi kirjoittamaan parikin artikkelia SalkunRakentajalle, jolle ei ole tahtonut viimeisen vuoden aikana löytyä aikaa. Koska allekirjoittanut pääsee laskuttamaan tekemästään sisällöstä, voin siis todeta somelakon nostaneen tulotasoani.

Haittapuoli: blogin lukijamäärät romahtivat

Jatketaan tulotason parissa. Kuten aiemmin sanoin, ehdin somelakon aikana kirjoittamaan aiempaa paremmin, joka toi minulle lisätuloja. Toisaalta lakko myös rasitti lompakkoani, sillä somen käyttäminen blogin markkinointikanavana näkyi lakon aikana karulla tavalla. Inssin osinkojen lukijamäärät romahtivat maaliskuun aikana, kun en ollut jakamassa linkkejä missään kanavassa uusiin artikkeleihini.

Bloggaajan vinkkelistä peli on kova ja raaka. Minähän käytännössä teen tuloni sivulatauksilla ja sivustolla vierailevien käyttäjien muodossa, eli mitä enemmän vierailijoita niin sitä enemmän myös tuloja, vaikka aivan käsikynkässä nämä kaksi eivät aina kuljekaan.

Blogin lukijamäärien raju lasku näkyi myös tulopuolessani, eli esimerkiksi affiliate-markkinointitulot vähenivät jonkin verran normaalista. Tulot eivät tyrehtyneet kokonaan, sillä tämä blogi ei ole onneksi ainoa omistamani nettisivu, ja muut nettisivuni nojaavat (täysin tietoisesta syystä) muihin kanaviin, kuin sosiaaliseen mediaan.

Lukijamäärien romahdus oli selvästi nihkein asia somelakossani. Valitettavasti somesta luopuminen näyttää tarkoittavan myös jossain määrin tehokkaasta bloggaamisesta luopumista, ellen sitten kehittele täysin uusia ratkaisuja blogini markkinointiin jatkossa.

Kaipasinko sosiaaliseen mediaan lakon aikana?

Otsikon kysymykseen on aika helppo todeta, että en kaivannut missään vaiheessa. Kuukausi sujui yllättävän hyvin ja joutuisasti.

Oikeastaan ainoa tilanne, jossa somelakko vähän häiritsi tekemistä, oli pari työhöni liittyvää yksityiskohtaa. Minulla on aika kevyt kynnys kysellä oman alani Facebook-ryhmistä apua ja näkemyksiä erilaisiin asioihin. Yhtä kysymystä olin jo aikeissa lähteä jättämään, kunnes muistin lakkoni. Asia ei ollut onneksi niin suuri, ettenkö olisi voinut jatkaa testiäni.

Kieltämättä takaraivossa jyskytti myös hieman arviota siitä, kuinkahan paljon minulla tulee olemaan ilmoituksia vastassani aprillinpäivänä, kun kirjaudun takaisin palveluihin. Muutamaan otteeseen huomasin myös miettiväni sitä, että olenkohan missannut jotain tärkeää poissaoloni aikana.

Maaliskuun jälkimmäisellä puoliskolla huomasin miettiväni melkein eniten sitä, että miten minun ja sosiaalisen median suhde tulee toimimaan huhtikuusta eteenpäin. Periaatteessa tekisi mieli jatkaa lakkoilua, tai ainakin vähentää somettamista rankalla kädellä. Olisiko esimerkiksi yksi kirjautuminen Facebookiin viikossa tapa pitää blogin somekuviot hengissä, mutta samaan aikaan voisi nauttia somevapaasta elämästä?

Kuukauden viimeiset päivät koin pienimuotoista odottavaa kutinaa, kun somelakon päättyminen lähestyi. Kieltämättä huomasin ajattelevani lakon viimeisinä päivinä sitä, millainen sosiaalinen media minulla on vastassa lakkoni jäljiltä. Onko minua kaivattu? Paljonko olen saanut ilmoituksia? Mistä olen jäänyt paitsi?

Paluu someen tapahtuu – ja se on heti pieni pettymys

Aprillipäivän aamuna oli taas aika kirjautua takaisin sosiaalisiin medioihin, sillä lakko oli lusittu. Itse asiassa puhuminen kirjautumisesta taisi olla yliampuvaa, koska jostain syystä Facebook aukesi minulle kirjautumatta – luultavasti johonkin palveluun rekisteröityminen Facebook-tunnuksia käyttäen on kirjannut minut selaimessa takaisin Facebookiin.

Vähän tylsästi Facebook ei halunnut kertoa minulle saamieni ilmoitusten tarkkaa määrää. Siellä oli vain tylsästi ”20+”, eli reilut 20 ilmoitusta oli kuukauden aikana ehtinyt tapahtumaan.

Normaaliin Facebookin tapaan edes näitä ilmoituksia ei voi lähteä lukemaan saapumisjärjestyksessä, vaan palvelu tykittää ilmoitukset aivan random-järjestykseen jonkin algoritmin pohjalta. Oli siis vaikea laskea yhteen, millaisia ilmoituksia taukoni aikana on tullut.

Yksi juttu kävi kuitenkin selväksi. Noin 90 % saamistani ilmoituksista oli täysin ”turhia”. Vaikka olen käyttänyt paljon aikaa turhien ilmoitusten minimoimiseen, lähes kaikki kuukauden aikana saamistani ilmoituksista olivat tasoa ”ryhmässä X on lukemattomia julkaisuja”, ”kaverisi Y julkaisi päivityksen” tai ”kaverisi A kommentoi kaverisi B julkaisua”. Yksikään saamani ilmoitus ei ollut niin sanotusti tärkeä.

Kukaan ei ollut myöskään nähtävästi kaipaillut minua lakkoni aikana. Ainakaan silmiini ei osunut yhtään poissaoloni ihmettelyä tai muutakaan huutelua. Yksi Messenger-viesti oli kilahtanut tuntemattomalta postilaatikkoon, mutta siinä kaikki. Toistan kuitenkin sen ajatuksen, että kun et pidä melua omasta poistumisestasi, niin harvapa sitä katoamista oikeasti huomaa.

Ehkä suurin pettymys itselleni liittyi kuitenkin Facebookin somevirtaan. Kuukauden mittaisesta poissaolosta ja lukuisista lukemattomista kavereideni somejulkaisuista huolimatta uutisvirta oli yhä edelleen sitä samaa vanhaa kuraa, mitä se oli ennen taukoani. Täysin tuntemattomien päivityksiä, mainoksia ja muuten vain outoja julkaisuja.

Minulla oli ehkä pieni toivomus takaraivossa, että nyt kun minulla on ihan oikeasti tärkeitä päivityksiä lukematta seuraamiltani käyttäjiltä, uutisvirta koostuisi pitkälti niistä. Toive oli kuitenkin turha, eli uutisvirta ei näköjään osaa reagoida poissaolooni. Kaikki kunnia NHL:lle, Ähtärin eläinpuistolle ja Puolangan pessimistipäiville, mutta olisin mieluummin lukenut kavereideni päivityksiä ”täytepäivitysten” sijaan.

Some ja minä – miten jatkossa?

Seuraava kappale tulee ehkä vähän liian nopeasti lakon päättymisen jälkeen, mutta en malta olla kirjoittamatta tulevaisuudesta. Miltä minun ja sosiaalisen median yhteinen tulevaisuus näyttää lakon jälkeen?

Koen olevani jonkinlaisessa pakkoraossa sosiaalisen median kanssa. Minun on pakko olla siellä sekä töideni, että myös tämän blogin ylläpitämisen vuosi. Lakon aikana opin sen, että somepalveluille on vaikea antaa pelkkää pikkusormea, koska mylly pyrkii repimään koko kätesi sisään olkapäätä myöten.

Siitä olen aivan varma, että sosiaalisen median käyttöä tulee vähentää. Se on jossain määrin ajanhukkaa, ja someen uppoavan ajan voisi käyttää monellakin tapaa paremmin hyödyksi. Mutta miten asia sitten toteutetaan käytännön tasolla? Se onkin jo huomattavasti kovempi porkkana nakerrettavaksi.

Tälle testille voisi toteuttaa jossain vaiheessa jatko-osan, jossa yritän samaa laajemmassa mittakaavassa, kuten vaikkapa netin käytön rajoittamisella. Testin aikana huomasin sen, että vaikka vähensin somea, aukkoa oli helppo täyttää ”muulla internet-kuonalla”. Ehkä seuraava vaihe tulisi liittyä tämän kuonan vähentämiseen.

Joka tapauksessa suosittelen lämpimästi jonkinlaista somelakkokokeilua. Somelakon ei tarvitse olla välttämättä laaja, jossa sammutetaan kaikki palvelut kertalaakista, vaan ihan jo parin eniten käyttämäsi somen hiljentäminen voi tuoda aikaan erikoisia tuloksia. Tämä tarina kaikkine ajatuksineen liittyi minun somelakkooni, mutta jollekin muulle voi tietenkin aueta oman kokeilujakson aikana täysin päinvastaisia tuntemuksia.

Saatat olla kiinnostunut myös:

• Kokeilussa täysipäiväinen yrittäjyys – miksi jätin päivätyöni?
• 2021 Q2 – Duunarista yrittäjäksi
• Miten arkeni muuttui yrittäjäksi ryhtymisen myötä? – Selviä muutoksia jo nyt
• Kokemuksia toiminimi-yrittämisestä – Yrittämällä kohti vaurastumista?
• Oman työn organisointia kanban-työkalun avulla – Kokemuksia Trellosta
• Vinkit keskittymiskyvyn parantamiseen – näin otat itsestäsi kaiken irti
• Mitä haluan ja mitä en halua tehdä yrittäjänä? – Yritykseni liiketoiminta
• Onko yrittäjällä varaa sairastua? – Näin varaudun sairauslomaa vastaan