Meikäläisen kevääseen mahtuu yksi iso ja ehkä vähän yllättäväkin muutos, joka vaikuttaa hyvin paljon arkeeni sekä samalla myös omaan sijoittamiseeni. Tästä muutoksesta on kulunut nyt noin kuukausi, mutta olen ollut asiasta täällä blogin puolella melko hissun kissun.

Maaliskuun alussa tapahtui sellainen merkittävä muutos, että allekirjoittanut palasi takaisin työelämään, eli en ole enää täysipäiväinen yrittäjä. Tämä tieto voi yllättää, sillä olen tässä noin 9 kuukauden ajan hehkuttanut teille sitä, miten yrittäjänä työskentely on ollut mahtavaa. Ajattelin tässä artikkelissa käydä läpi tuon vähän yllättäen vastaan tulleen tilanteen käänteitä.

Heti artikkelin alkuun haluan sanoa kuitenkin sen, että huoli pois, Inssin osingot -sijoitusblogi ei tule jäämään päätöksen myötä mihinkään, eli yrittäminen jatkuu yhä sivutoimisena. Kuten kohta näette, muutos ei koske juurikaan Inssin osinkoja, vaan pikemminkin muita projektejani.

Takaisin sorvin ääreen

Annoin rekryilmoitukselle sormen, mutta se vei koko käden

Tarina lähtee liikkeelle siitä, että allekirjoittanut on selaillut jo viime syksystä asti säännöllisesti erilaisia työpaikkailmoituksia. En seurannut niitä kuitenkaan työpaikka silmissäni, vaan pikemminkin potentiaalisia asiakkaita etsiäkseni.

Työpaikkailmoitukset ovat siinä mielessä etevä paikka, että sieltä sain ahmittua ilmaiseksi todella paljon tärkeää tietoa potentiaalisista asiakkaistani. Kaavani oli sellainen, että etsin erilaisia sisällöntuottaja-aiheisia työpaikkoja minua kiinnostavilta aloilta, ja korostin huomioni sellaisiin toimijoihin, jotka voisivat olla toiminimeni asiakkaita joko autoihin tai talousasioihin liittyen.

Minulla on itse asiassa yhä Trellon puolella jemmassa lukuisia vanhoja rekryilmoituksia, joissa on joko rivien välissä tai täysin suoraan kerrottuna hyvinkin tarpeellista tietoa meikäläiselle.

Rekryilmoitusten kautta oli helppo ”vakoilla” mm. sitä, ketkä henkilöt vastaavat sisällöntuotantoon liittyvissä asioissa. Mitä isompi yritys on kyseessä, sitä vaikeampaa on löytää talosta omin päin oikea henkilö vastaanottamaan viestejä, mutta rekryilmoituksissa tämä sanotaan yleensä melko suoraan.

Toinen tärkeä tieto oli myös se, minkälaista kokemuspohjaa tai taitoja yritys arvostaa sisällöntuottajiltaan. Uskoakseni freelancer-kirjoittajilta vaaditaan kuitenkin pohjimmiltaan hyvin paljon samoja ominaisuuksia kuin talon omalta väeltä, vaikkakin palkanmaksu tapahtuu erilaisin periaattein. Onhan media-ala kuitenkin yhä hyvin paljon freelancer-painotteinen.

Tällä toiminnalla minulla oli tavoitteena etsiä potentiaalisia asiakkaita itselleni, joille voisin toimia jonkinlaisena freelancer-kirjoittajana. Kun on pohjalla jotain hajua siitä, mitä vastapuoli odottaa, niin sitä helpommin osaan kutitella oikeasta paikasta.

Ylipäätään koen alavalintani sisällöntuottamisesta ja digitaalisen markkinoinnin yhdistämisestä oikein hyvänä vetona työllistymistäni ajatellen. Aika harvalla alalla on sellainen mahdollisuus, että taidoillesi on tarvetta lähes yrityksessä kuin yrityksessä, mikä mahdollistaa kirsikanpoiminnan sinua oikeasti kiinnostavista työpaikoista.

”Vähimmillään pitchaamaan, parhaimmillaan töihin”

Meikäläinen nauttii Facebookissa siitä, että algoritmi osaa aika hyvin hakea minulle minua kiinnostavia mainosjulkaisuja. Kun pari-kolme kertaa kävi katsomassa Duunitorissa itseä kiinnostavia sisällöntuottajan työpaikkoja, myöhemmin minun ei tarvinnut palata varsinaisesti sivustolle, vaan sain lukuisia hyviä ehdotuksia Facebookin mainoksien kautta.

Algoritmi osasi laskea yhteen, että olen etsinyt sisällöntuottajan työpaikkoja, sekä samaan aikaan olen kiinnostunut autoista ja taloudesta. Sain vastaani lähes päivittäin hyviä sponsoroituja julkaisuja, mitä myötä muistiinpanoni kasvoivat kuin silmissä.

Jossain vaiheessa kävi sitten niin, että näin erään autoliikkeen avoimen työpaikan, jossa haettiin senior-tason sisällöntuottajaa automyynnin palveluksiin. Tässä työpaikassa olisi tarkoitus keskittyä luomaan markkinointiviestinnällistä sisältöä sekä hieroa myyntiprosessin eri vaiheita automyynnin näkökulmasta. Vaatimuksena autoliikkeellä oli, että hakijalla olisi viiden vuoden työkokemus kaupallisesta sisällöntuotannosta.

Meikäläisen blogiura täyttää kevään aikana viisi vuotta, mutta kaupallisuuksia olen tehnyt noin vuotta vähemmän. Mietin tässä kohti jo tovin, että kehtaisiko tähän rekryyn laittaa hakemusta sisään, koska ehdot eivät varsinaisesti täyty. Ehkä juuri siitä syystä kehtasin laittaa ”puoliksi läpällä” hakemuksen sisään.

Eräälle kaverilleni vitsailin aiheesta, että tuo työhaku oli osittain pelkkä vitsi. Taisin todeta kaverille myös sen, että tämä temppu oli minulta lähes riskitön veto. Huonoimmillaan pääsisin pitchaamaan omaa Koeajolle.com-sivustoani erittäin potentiaaliselle asiakkaalle, mutta parhaimmillaan hakemus saattaisi johtaa vaikka töihin asti – joko friikkuna tai työntekijänä.

Tosiaan, minulla oli pienimuotoisena kuningasideana se, että tätä väylää pitkin pääsen vähän esittelemään oman autoblogini toimintaa ja omia taitojani, jolloin työhaastattelu olisi ollut hyvä paikka tuoda itseä esiin. Enkä tuossa kohti myöskään sulkenut kokonaan pois sitä vaihtoehtoa, että jos kaikki loksahtaa kohdalleen, niin voisin vaikka työskennelläkin yritykselle ihan työsuhteen muodossa.

Minulla oli myös sellainen molemminpuolinen optimistinen idea, että kyseisestä autoliikkeestä saisin varmasti hyvän ”sponsorin” autoblogilleni, jonka kautta olisi mahdollista saada helposti autoja lainaan koeajoja varten. Nimenomaan sillä kärjellä, että tässä olisi mahdollisuuksia hyötyä mahdollisesta työsuhteesta molempiin suuntiin.

Kutsu työhaastatteluun, joka etenee hyvin

Vähän ehkä yllättäen sainkin hyvin nopeasti kutsun työhaastatteluun asti. Vaikka kokemukseni ei täyttänyt kaikkia vaatimuksia, kutsu kävi siitä huolimatta. Hyvä oppi jälleen kerran siitä, että aina kannattaa hakea. Myöskään työhaastattelu ei jäänyt missään kohti kiinni omasta kokemuksestani, vaikka titteli ja hakemus oli väännetty melko kokenutta kaveria hakien.

Työhaastattelu oli hauska kokemus, sillä edellisestä sellaisesta oli ehtinyt vierähtää jo kolme vuotta. Olin ensimmäistä kertaa ikinä myös sellaisessa tilanteessa, ettei minun ollut mikään ”pakko” saada työpaikkaa, eli en ollut niin sanotusti liikkeellä tyhjän päällä. Vaikka ryssisin haastattelun totaalisesti, minulla olisi yhä oma toiminimeni, joka työllistää minut. Paineita ei siis ollut.

Ehkä juuri tästä syystä työhaastattelu meni paremmin kuin koskaan ennen. Aiemmissa työhaastatteluissani minulle on aina jäänyt rutkasti kehityksen varaa, mutta nyt koin olevani liekeissä ja osasin vastata kaikkiin kysymyksiin kattavasti omaa ammattitaitoani esitellen. Vastapuoli tuntui myös aidosti arvostavan näkemyksiäni, ja siellä oli jokseenkin hyvin tutustuttu meikäläisen kirjoittamaan tuotantoon.

Kysymysten asettelusta näki selvästi sen, että meikäläiseen oli perehdytty muunkin kuin ansioluettelon muodossa. Vastapuolella kehuttiin myös vuolaasti referenssejäni, jotka olivat pääasiassa toiminimen kautta saatuja. Referenssit olivat olleet isossa roolissa omassa hakukirjeessäni, ja hakukirjeeni oli luettu huolella läpi.

Haastattelun suunta kääntyy äkillisesti

Työhaastattelu meni pitkään todella hyvin, kunnes puolivälin paikkeilla alkoi kuulua yskimistä. Ensimmäinen hämmennystä aiheuttanut kohta oli se, kun minulta kysyttiin pitkäaikaisia tavoitteitani. Tämähän on työhaastattelujen klassikkokysymys, jota osasin odottaa ja jota varten olin jo hieman miettinytkin vastauksia ennakkoon.

Vastasin siihen aika lailla samaa, mitä olen kirjoittanut teille tänne blogiin, eli tavoittelen taloudellista vapautta ja yrittäminen on sijoittamisen ohella paras väylä sitä kohti. Lisäsin kuitenkin vastaukseeni sen, että nämä ovat toki pitkän minun aikavälin tavoitteitani, ja niihin päästäkseni tämä työpaikka olisi oikein hyvä näköalapaikka autoalan ammattimaiseen sisällöntuotantoon.

Tässä kohti meillä alkoi vähän yllättäen mennä hieman sukset ristiin pöydän toisen puolen kanssa. Siellä meinattiin ilmeisesti tukehtua kahviin, kun potentiaalinen työnhakija sanoo yrittämisen yhdeksi päätavoitteekseen. Yksi kolmesta haastattelun vastapuolen edustajasta alkoikin kyselemään minulta tiukkaan sävyyn siitä, olisinko heille mahdollisesti riskirekry, jos päätän jossain vaiheessa palata taas yrittäjäksi?

Tarkensin tässä kohti vastaustani sen verran, että muistutin olevani alle kolmekymppinen, jolla on työuraa jäljellä lähes 40 vuotta. Tuossa ajassa ehtii kyllä tekemään vaikka ja mitä.

Yrittämisestä muodostui meille lopulta kynnyskysymys. Vaikka vain vähän aiemmin yrittäjänä hankkimiani referenssejä kehuttiin vuolaasti, niin minulta toivottiin työsuhteen myötä yritystoimintani täydellistä alasajoa. Talolle ei olisi ilmeisesti käynyt sellainen järjestely, että olisin jatkanut toiminimeni kanssa sivutoimisena.

Tässä kohti minulta kysyttiin toistamiseen sitä, jatkaisinko yritystoimintaani siinä tapauksessa, jos tulisin valituksi. Vastasin tähän myöntävästi, ja sekin vastaus tuntui aiheuttavan pientä ihmetystä. Lisäsin kommenttiini vielä sen, että omien arvojeni mukaan puhun mieluummin suoraan ja totta, kuin että lähden työhaastattelussa valehtelemaan työpaikan toiveessa. Tämän jälkeen vastapuolikin ehkä vähän paremmin ymmärsi kuulemaansa näkemystä.

Ilmeisesti tilanne olisi ollut jopa niinkin raju, että työsuhteen myötä en olisi lähtökohtaisesti saanut kirjoittaa ollenkaan nykyiseen tapaan sisältöä omiin blogeihini tai muille asiakkailleni. Ei ihan kevyt vaatimus minun mielestäni. Asennoituminen tuntui olevan vähän sellaista, että kaikki mitä teet töidesi ulkopuolella on automaattisesti jotenkin pois työnantajaltasi.

Linjanveto oli myös siinä mielessä erikoinen, että minun vinkkelistä katsottuna tuolla tavallahan rajoitetaan suoraan oman työntekijän kehittymismahdollisuuksia, joka pissii samalla myös työnantajan omiin muroihin. Vähän sama kuin jääkiekkojoukkue kieltäisi pelaajiltaan omatoimisen harjoittelun joukkueen toiminnan ulkopuolella.

Koodilla "INSSIN" saat 25 euron alennuksen POP-Vakuutuksista

Kulttuurimatchia ei tapahtunut

Tässä kohti oli jo varmaan molemmille osapuolille selvää, ettei tästä ole tulossa vuosisadan rekrytarinaa. Siitä huolimatta vedimme haastattelun läpi naama peruslukemilla.

Pelkästään tuo ehdoton suhtautuminen yritystoimintaan oli minulle silkka turn-off, mutta sen lisäksi haastattelussa tuli ilmi muita vähän pienempiä asioita, jotka viilensivät tunteitani kyseistä työpaikkaa kohtaan.

Yksi mainitsemisen arvoinen yksityiskohta oli suhtautuminen etätyöhön. Meikäläinenhän on käynyt fyysisesti työpaikalla maaliskuun 2020 jälkeen noin yhden käden sormilla laskettavan määrän. Olen tottunut etätyöhön ja minä nautin siitä suuresti. Koen esimerkiksi palavereihin osallistumisen Teamsin kautta huomattavasti ergonomisemmaksi tavaksi tehdä töitä, kuin että kaikki ahtautuvat (joskus jopa maskit naamalla) pieneen neukkariin.

Myös etätyön suhteen raamit olivat melko tiukat. Olin kuulevinani työhaastattelussa hitusen koomisen toteamuksen hybridityöstä, missä meillä ei ole mitään pakkoja, mutta pakko on olla toimistolla tietyn verran viikossa. Siis ei mitään pakkoja, mutta pakko. Vastaavia lauseita olen kuullut myös monien kavereideni manailevan, eli tämä ei ollut mitenkään ainutlaatuinen toteamus.

Tuossakin tapauksessa hybridityö olisi tarkoittanut vähintään yhtä pakollista työpäivää viikossa toimistolla, ja luonnollisesti ainakin maanantai oli pakollinen toimistopäivä. En muista oliko myös perjantai toinen pakollinen toimistopäivä.

Tämä on henkilökohtainen mielipiteeni, mutta tuo on malleista kaikista surkein. Siinä katoaa kaikki joustavuus etätyöstä, puhumattakaan siitä, että viikon alun tai lopun lukottaminen toimistopäiväksi ei kieli hirveän suurta luottoa omia työntekijöitä kohtaan.

En tarttunut etätyöhön oikeastaan yhtään työhaastattelussa, koska tiesin jo tässä kohti lopputuleman. Keskustelujemme pohjalta en olisi valmis jatkamaan rekryprosessia, ja samaan aikaan tunsin tunteen olevan molemminpuolinen. En siis yllättynyt lainkaan, kun muutamaa päivää myöhemmin mailiini kilahti viesti, etten päässyt rekryn toiselle kierrokselle.

Nälkä oli syntynyt – ja nälkä lähtee syömällä

Vaikka lopputulema ei ollut paras mahdollinen, koin rekryn menneen omalta osaltani loistavasti. Pärjäsin haastattelussa todella hyvin ja se oli ehdottomasti elämäni paras työhaastattelu missä olen ollut.

Aivan varmasti apua tuli siitä, että minulla oli ”backupina” toiminimi, jonka myötä sain olla rohkeasti oma itseni haastattelussa. Minun ei tarvinnut lähteä värittämään mitään tarinaa tai nyökyttelemään joojoo kaikelle sellaiselle, mitä tiesin vastapuolen haluavan kuulla. Ylipäätään tämä ”rekry-bullshit” on yksi suurimmista syistä sille, miksen hirveästi nauti työhaastatteluympäristöstä.

Työhaastattelu meni jopa sen verran hyvin, että aloin miettimään sitä, pitäisiköhän sittenkin miettiä tosissaan hakemista johonkin työpaikkaan. Jos firma ja työskentelytavat matchaavat, niin kyllähän tuo voisi kiinnostaa.

Näihin aikoihin kirjoitin teille blogissa yksinyrittäjän yksinäisyydestä, joka oli alkanut aavistuksen vaivaamaan minua. Vuodenvaihteen aikoihin aloin huomaamaan työskentelyssäni vähän sellaista turtumista, kun puseeraa viikkoja ja kuukausia putkeen vailla sen suurempaa ajatuksenvaihtoa tai palautetta.

Tammikuussa some-feediini tulikin taas uusi mainos sisällöntuottajan paikasta Autoliitossa ja sen omistamassa Moottori-lehdessä. Kyseinen työpaikka vaikutti lupaavalta, joten laitoin hakemusta sisään. Päätökseen vaikutti se, että kyseiset tahot olivat käyneet minulle tutuksi niin asiakkaana, kuin myös vähän yllättäen jopa edellisen työni kautta. Osasin jo aika hyvin kuvitella, mihin olen nyt tarttumassa.

Emmin hetken aikaa sitä, pitäisikö heitäkin varoitella jo ennakkoon omasta yrittäjän statuksestani, mutta en jaksanut alkaa säätämään, joten pistin aivan normaalisti hakemusta sisään. Jälleen kerran sain melko pian mailiini uuden työhaastattelukutsun. Tämä työhaastattelu meni omalta osaltani yhtä hyvin kuin edellinen, mutta sillä erolla, että yleisfiilis oli huomattavasti edellistä rennompi.

Koska pöydän toisella puolella oli media, jolle freelancer-toimittajat ovat arkipäivää, ei oma yritystoimintani noussut missään vaiheessa ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi, tai oikeastaan edes minkäänlaiseksi ongelmaksi. Pöydän toisella puolella jopa sanottiin ääneen, että yleensähän aktiivisuus pääduunin ulkopuolella voi poikia myös jotain työnantajaa hyödyntävää.

Samoin etätyön tekemiseen annettiin hyvinkin vapaat kädet. Autotoimituksessahan työpäivät kuluvat muutenkin pääasiassa jossain ulkosalla, joten minkä takia lukkiutua väkisin toimistolla istumiseen? Tämäkin ongelma oli siis ratkaistu, minkä myötä ajatus työsuhteesta alkoi kutkuttamaan entistä enemmän.

Kilpailukieltosopimus

Niinhän siinä sitten kävi, että muutamaa päivää myöhemmin puhelimeni soi, ja minut toivotettiin tervetulleeksi töihin. Päätin ottaa työpaikan vastaan, vaikka siinä välissä oli vielä yksi pieni kysymysmerkki: mitä tapahtuisi Koeajolle.com-sivustolleni, joka kilpailee suoraan työnantajani kanssa?

Hauskana yksityiskohtana kerrottakoon, että minähän kirjoitin teille Koeajolle.comin hyvästä nykytilanteesta helmikuun alussa. Olin kirjoittanut kyseisen artikkelin lähes valmiiksi jo marraskuussa, mutta panttasin sen julkaisua helmikuun alkuun asti. Kun sain kyseisen artikkelin julkaisuasetukset valmiiksi, 15 minuuttia myöhemmin minulle tarjottiin työpaikkaa, joka rajoittaisi autoblogin työstämistä jatkossa. Mahtava ajoitus kaiken kaikkiaan.

Tällä hetkellä Koeajolle.com on jonkinlaisella jäähyllä, eikä sen projektin jatkuminen ole vielä täysin selvää. Ainakaan täysin samanlainen sisällöntuotanto ei tule jatkumaan, koska sivusto kilpailee työnantajani kanssa. Meillä on vielä vähän keskustelut avoimena sen suhteen, saanko kuitenkin avata omaa Mersu-harrastamistani kyseisen sivuston kautta.

Vaikka työsuhde toi mukanaan pienimuotoisen kilpailukiellon autosisältöjeni puolelle, minun oli siitä huolimatta helppo tarttua annettuun tarjoukseen. Tämän mahdollisuuden myötä pääsin hyppäämään yhden hengen amatööriautomediasta suoraan Suomen suurimman autolehden toimitukseen. Tuo loikka näkyy myös palkassa, joka nousi kertaheitolla moninkertaiseksi sekä huomattavasti vakaammaksi kuukausipalkaksi.

Suomen suurimmasta autolehdestä on pakko jakaa se tarina, että mietin jo viime syksynä Moottorin toimituksen lähestymistä freelancer-asioiden pohjalta. Jätin asian kuitenkin tekemättä, koska kuvittelin vähän hassusti, ettei oma tasoni riittäisi vielä noin isolle talolle. Jälkiviisaana on helppo sanoa, että tein tässä kohti virhearvion.

Sen sijaan lähestyin paria huomattavasti pienempää autolehteä, jotka panostivat etusijassa printtimediaan, samalla kun heidän diginsä oli täysin lapsenkengissä. Lähestyin näitä medioita juuri sillä kulmalla, että minulla olisi kokemusta digistä ja haluaisin oppia siinä sivussa printtijulkaisujen tekoa, kiinnostaako yhteistyö friikun kanssa? Nämä yhteydenotot eivät kuitenkaan poikineet minkäänlaista vastausta, mikä ehkä vähän lannistikin meikäläisen intoa.

Tästä syystä olikin vähän hassua, että iso autolehti otti minut avosylin vastaan, kun pienempien kanssa ei saatu edes keskusteluyhteyttä auki. Enpä valita asiasta näin jälkikäteen, sillä tämähän tuntui menevän varsin mukavasti minun kannaltani. Mitä tästä opimme? Ei kannata lannistua, vaikka saisit pakit ”entrytason” toimijoilta.

Jatkossa työsuhteessa – miten vaikuttaa?

Jo työhaastattelussa pohdiskelimme hieman sitä, työskentelisinkö talolle toiminimeni kautta freelancerina, vaiko ihan puhtaasti talon kirjoilla olevana työntekijänä. Periaatteessa jos olisin tehnyt pelkkää tekstisisältöä, olisin varmaan tarttunut freelancer-korttiin, mutta koska tässä pestissä on paljon ”oheisnäpräämistä”, kuten analytiikan tuijottamista ja hakukoneoptimointia, oli työsuhde helpompi tapa sitoutua taloon.

Työsuhde tuo tullessaan monia ihan mukavia hyötyjä omaan arkeeni, jotka heijastuvat väkisinkin myös omaan vaurastumiseeni. Ehkä isoin ja konkreettisin asia minun kannaltani on asuntolainamahdollisuuksieni roima paraneminen.

Kirjoitin teille syksyllä asuntolainan hakemisesta yrittäjänä, ja kieltämättä sillä reissulla lainahanat eivät juurikaan auenneet. Nyt kun allani on vakituinen työsuhde säännöllisten palkkatulojen kanssa, luultavasti moninkertaistin mahdollisuuteni saada asuntolainaa.

Toisenlaista turvaa tuo myös se, että työsuhteen kautta pääsen taas kiinni työterveyspalveluihin, jotka ovat ihan oikeasti rahan arvoinen etu. Lisäksi jos satun sairastumaan, niin palkkakin juoksee ihan eri tavalla, kuin yrittäjänä, vaikkakin toiminimelleni oli hankittu jonkinlaisia vakuutuksia tämäntapaisten tilanteiden varalle.

On ollut erittäin virkistävää saada taas kollegioita mukaan normaaliin arkeen, sillä muiden kanssa yhteinen työskentely boostaa aivan älyttömästi tekemistä. Voimme pallotella ideoita, saan rakentavaa palautetta ja kaiken huipuksi saan uudenlaisia näkökulmia asioihin. Tällä siirrolla pääsin siis kokonaan irti yrittäjän yksinäisyyteen liittyvistä haasteista.

Mainitsemisen arvoista on myös sekin, että nyt pääsen olemaan päivittäin tekemisissä muiden freelancer-taustaisten kirjoittajien kanssa, joka varmasti vaikuttaa tekemiseeni monella tavalla. Olen jo aiemmin verkostoitunut melko hyvin muiden sijoitusbloggaajien kanssa, mutta nyt pääsen enemmän kiinni sellaisiin piireihin, missä henkilöt myyvät tai ovat myyneet työksensä tekstiä jatkuvalla syötöllä.

Olenko epäonnistunut yrittäjä-projektissani?

Artikkeli alkaa lähestyä loppuaan, mutta otetaan vielä yksi ajatus pöydälle. Koenko epäonnistuneeni oman yrittäjäprojektini kanssa, kun kovan hehkutuksen jälkeen päädyin sittenkin takaisin työelämään?

Lyhyt vastaus: en.

Pakko toki myöntää se, että mietin paljon otsikon kysymystä, ja taisi joku kaverinikin kysellä minulta jotain tuon suuntaista. Olisiko noloa palata palkkatyöhön, jos on vuolaasti kehunut viimeiset kuukaudet päätöstä lähteä yrittäjäksi?

Tässä on kuitenkin oleellista ymmärtää se, että toiminimeni jatkaa yhtä toimintaansa työsuhteesta huolimatta. En ole ajamassa sitä alas, vaan työ jatkuu talousaiheiden ympärillä hyvin pitkälle kuin ennenkin. Autopuolella tietysti meno väistämättäkin hiipuu, tai siis siirtyy pääduunini alle.

Mietin asiaa myös siltä kannalta, etten halua vanhojen blogikirjoitusteni vaikuttavan minun omiin tulevaisuuden päätöksiini, tai että tekisin omia valintojani miettien sitä, mitähän lukijani nyt ajattelevat. Tämä voi kuulostaa absurdilta, mutta jotkut bloggaajat ovat loukussa oman brändinsä parissa. Asia ei koske ehkä meitä sijoitusbloggaajia, mutta terveellisiin elämäntapoihin tai lifestyle-blogeissa tilanne on enemmän pöydällä.

Olen joskus lukenut tarinoita siitä, miten fitness-bloggarit eivät kehtaa ostaa itse kaverille karkkipussia kaupasta, sillä jonkun lukijan nähdessä tilanteesta voisi lähteä liikkeelle mitä erikoisempia huhuja. Samoin remontointiin, entisöintiin tai sisustamiseen keskittyvissä blogeissa joku kirjoittaja on joskus sanonut tehneensä päätöksiä lukijoiden pohjalta, eli oman suosikin sijasta valitaan se, mistä seuraajat kenties napisisivat vähiten.

Muutenkaan en lämpene sille idealle, että hirttäydytään täysin kynsin hampain kiinni johonkin tapaan. On hyvä pitää mielessä se, että kun tein lopullisen päätöksen yrittäjäksi siirtymisestä syksyllä 2020, asuin tuolloin vielä omistusasunnossa Jyväskylässä. Sen jälkeen kuvioihin mahtuu pari yllättävää muuttoa, jotka ovat jonkin verran sekoittaneet korttien järjestystä pelipöydällä.

Ihan jo pääkaupunkiseudulle muutto on tuonut pari uutta yksityiskohtaa mukaan kuvioihin. Ensinnäkin asuminen maksaa Jyväskylää enemmän, mutta toisaalta myös työmahdollisuuksien tarjonta on aivan erilaista. Täällä on huomattavasti enemmän mahdollisuuksia työelämään liittyen, ainakin verrattaen siihen mitä Keski-Suomi kykenee tarjoamaan. Tuskin olisin Jyväskylästä käsin hakenut tuota työpaikkaa, vaikka etänä sen tekeminen olisi kyllä onnistunut varsin kivuttomasti.

Loppupäätelmät: otetaan homma haltuun

Minulle olisi jäänyt vielä vaikka mitä nostamisen arvoista kerrottavaa tähän siirtoon liittyen, mutta otetaan siitä huolimatta tähän kohti paussi. Jatketaan aiheesta vaikka jonkun toisen blogikirjoituksen muodossa.

Vaikka yritystoimintani jatkuu tulevaisuudessakin varsin aktiivisena, tämän päätöksen myötä täysipäiväinen yrittäjyyteni tulee kuitenkin tältä erää päätökseensä. Siinä mielessä fiilikset ovat vähän haikeat, mutta kokonaisuutta katsellessa mahdollisuuksia jää pöydälle uhkia enemmän.

Päätös tulee varmasti näkymään minulle entistä parempina ja ennen kaikkea varmempina tuloina, mikä on siinä kohti nannaa, jos tässä tulevaisuudessa aikoo joskus miettiä vielä omistusasunnon hankintaa. Katsotaan mihin kaikkeen tämä ”kaksilla rattailla ajaminen” lopulta vaikuttaakaan.

Saatat olla kiinnostunut myös:

Tämä blogi sisältää affiliate-mainontaa. Affiliate-linkit ovat merkattu tähdellä. En ole sijoittamisen ammattilainen, enkä ole vastuussa sinun sijoitustesi menestyksestä. Tämä blogi ei tarjoa sijoitussuosituksia. Kirjoittajan omat omistukset voit katsoa täältä.

🔥 Tällä hetkellä luetuimpia 🔥

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.